4.3.2011

8. rypeminen

vietin päivät vessanpöntöst onnee pilkkien
koti oli kylmä, ei paikka kuumien vinkkien
leuka louskutti liukuhihnaa, tylsät hampaat
ku kieleen vahingos puras, joutu kipuu varten tunnin hankaa
tunnen koht pulssin varmaa, eiku, se onki poski
ei tarvi suuta avaa irvistääksee vaik jauhasin kakstoist tuntii, aika ronskii
uin lattialla, luulin olevani sekasin mut todellisuus johki karkas
muistoks jäi etuhampaiden väliin oikeen jalan isovarvas
luulin tulevani, ja niin hän on pullosta tullu!
tai ainaki akvaariosta, äkkiä hapetin päälle
liesituuletin puhaltamaan savua sisään, viel väänsin kovemmalle
ajatellen et jos oikeen syvään vedän henkee
voi olla et saan vastauksii ongelman alle.

paskamaisuudelleni osoitan paheksuntaa oksentamalla hobitinjaloilleni
söin viikon liimaa et varmasti jäisin aloilleni
en tykkää nähä kylkiluitani et tietäisin etten vaa oo lihava
vaa et voin niit käyttää alustana ku vasaral morsetan: "miten voinkaa mua vihata"
pääs vielkää ajatuksii, pillil korvast trombi sisää
kestää hetken, kaks, sit kuulee jo: ei saa mitään zombilisää
voih, pitäs löytää kauneutta jopa ripulista
ja hitto vie sydän sipulissa
oman tilal nyrkinmuotonen kasa kynsiä oli
ku joskus niit välipalaks tapana jyrsiä oli
pysyttelin enimmäksee itekseni, enimmäksee sisälläni
ja vaik nauhotin päästä äänii ei tullu puheesee mitää lisättävää
ja mä en oo aina puhunu nii paljoo viikos
ku jotkut viiden minsan junamatkal kännykkää.
päästäkseni eteenpäin aloin antaa pisteit jos osuu ees maali tauluun
varmistaa, jos kaatuu, osuu naama tauluu
ja koko ajan ääninauhuri pääl,
ties vaik siit tallenteest tulis parempi ku mikää mun laulu.

___

toinen Seutulan avovankila -vierailun aikana kirjoitettu teksti, joka päätyi levylle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti