14.9.2011

Tätä en sano

söherrän paperille kuulakärkikynällä mm. sarjakuvahahmontapaisia
ne on vähän ku unia,

tai jotain.



- surullisen näkösen lintumiehen hiukset palaa
- kissa jolla on hassu kaapu ja arabialaistyyliset kengät on tyytyväinen ja kiinnostuneen oloinen
- saatana on pukin ja ihmisen sekasikiö, sillä on marsun hampaat, päällä musta haalari
- nalle on jotenki järkyttyny ja tosi koominen
- sit jossain lukee et ikävä
- ja et mul on niin siniset silmät että peili soittaa mulle viululla surusävelmäm
- vasemmas yläkulmas on tähtitähden sisällä ja sen sisällä pallo ja sen koko jutun päällä huvittava sydän josta lähtee jotain sähkösäikeitä ylös ja ihan kulmas on ihmettyneen näkönen kalju mies jolla on kädessä kaljatölkki

siit kaikki lähti.



_____

Tuli olo, että jotain uutta nyt tänne. Viimeisin päivitys kesäkuulta ja sekin runo melkein vuoden takaa. Ylemmän kirjotin pari viikkoa sitten. Musiikkia tulee myöhemmin syksyllä, kun kunnolla pimenee. Hyvää kesän jättämistä, olkoon elämä valoisa, syksyn väriloisto, tummuus, antoisa. Sitten syvenee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti