10.10.2013

Herääminen

hän soitti kuin valo
luolan perukoille ilotuliteaariaa

silmälappujensa alle mörökölli kuuli
päättäen hieman kurkistaa
”Ooh…”, hän sanoi
hän sanoi: ”Oooh!”
nousi ylös ja polki silmälappuja jaloillaan
”En muistanutkaan kuinka upeaa musiikki on.”
Ja hän alkoi taputtaa
pölyrihmastot varisivat hänen tassuistaan
hänen korvistaan kuului onnen parahduksia
silmissä tähtisadetikkuja
mörökölli tanssi

kun musiikki lakkasi
mörökölli pysähtyi ensimmäistä
kertaa ihmettelemään kuka siellä soitti
viimeisten sävelten kaikujen kimpoillessa luolan seinämistä
hän lähti kohti luolan suuaukkoa

ulkona paistoi aurinko,
huomasi mörökölli kun vaivihkaa kurkisti luolasta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti