11.1.2015

(nimetön)


Valvoin myöhäisyöhön ja kävelin mökiltä paljain jaloin
suorinta reittiä alamäkeen Rautaveden rantaan.
Istuuduin, ja muutuin hiekanjyväksi kuuntelemaan
ääniä joita ei kuule jos ei ole osa jotain suurempaa

Kotona kaupungissa en ajoittain saa unta millään
lorotan aamuyöllä vessassa vettä lavuaariin ja
ja haluaisin muuttua vesipisaraksi,
kuullessani vain irrallisuuteni synnyttämiä soraääniä

2 kommenttia:

  1. hei, tykkäsin runosta. siinä on paljon tunnetta, mielestäni positiivista kaihoa kohti syvempää kokemusta. pidän silti runon yksinkertaisuudesta ja eräänlaisesta pakottamattomuudesta, valahdan sanojen myötä hetkeksi irti, kokemaan. kiitos maalauksesta.

    VastaaPoista
  2. Kiitos iso itsellesi palautteesta!

    VastaaPoista