2.9.2015

Iltakävelyllä Turussa


Leikkaan EU:n lipusta tähdet
ja ompelen ne paikoiksi supersankariviittaani,
minäkin olen näet osallistunut säästötalkoisiin
viitta tuli halvemmaksi kuin takki
ja leikannut
vasemman korvani irti
alkoi ärsyttää liikaa se legenda van Goghista,
liimasin sen kiinni oikeaan korvaani sillä on annettu ymmärtää
että olemme nykyään kaikki samalla puolella   kusemassa hunajaa
ja paskomassa kaakaonibsejä rikkaiden muroihin
(eikä sitä enää edes yritetä peitellä)

Keski-Euroopasta tänne puhkuvat tuulet ovat aiheuttaneet ongelmia Turun keskustassa
puen ylleni supersankariviittani ja yritän kerrankin olla hyvä ihminen:
Puolalanpuistossa autan katkenneessa oksassa roikkuvan avohoitopotilaan maankamaralle
Aurakatua laskeutuessani nostan kyynelehtivän, oletettavasti, yksinhuoltajaäidin kaatuneet vaunut
huomatakseni niiden olevan täynnä rikkinäisiä kaljapulloja, lipitän kaljan jämät maasta
ettei kukaan liukastuisi ja pienessä hiprakassa päätän liittyä Kauppatorilla UNICEF:iin
sillä eihän se ole kuin että joisin joka kuukausi tuopin vähemmän
mutta Plan ei enää kiinnosta, loppujen lopuksi nämä ongelmat ovat rakenteellisia
ja vaikka lapset ovat ihan kivoja
en minä sentään raittiiksi rupea.
Torin kulmalla heitän kerjäläisen ahavoituneeseen pahvimukiin lantin
ja Kauppiaskadun ylitettyäni viskaan katusoittajan hattuun kaksi
koska hattu on hieno ja hän soittaa kazoolla Mozartin yhdeksättä sinfoniaa 
sopivasti päin helvettiä.
Päästyäni Eerikinkadulle mietin että jos EU:lla olisi tunnuseläin
se olisi kuollut sukupuuttoon
ja nimikkokasvi
olisi USA:sta tuotu geenimanipuloitu mehiläisvihaaja.
Mietin että mitä ”yhtenäisyydellä” ja ”sopusoinnulla” on tekemistä EU:n kanssa
niin kuin sodat
ne kuuluvat pankeille ja suuryrityksille

Brahenkadulta minuun melkein törmää mies jolla roikkuu ruisku kummastakin kyynärtaipeesta
aion ottaa ne irti mutta hän sanoo:
”En oo ees vetäny mitää, on vaa esitettävä aasii ettei ois liian vaikeeta
ku ei sil niin välii mitä tekee tai mitä varten kunha antaa sille kaikkensa”
ja yhteisen hyvän vuoksi meidän on uhrattava heikoimmassa asemassa olevat!
Koska jos et ole osa ratkaisua, olet ongelma!
Ja ratkaisu on patentoitu ja rekisteröity
eikä meillä ole niihin varaa,
tällä menolla
onko meillä varaa
paitsi kuolla?

Joskus aikoinaan kuolema asui Turussa
sittemmin se muutti Helsinkiin
ja noin kaksikymmentä vuotta sitten Brysseliin
parempien mahdollisuuksien perässä.
Viittaani on tullut kolmastoista reikä
eikä sen paikkaamiseen enää riitä tähtiä,
yritän ravistella edellisetkin irti
takaisin taivaalle

Sain Nuoren Voiman toimitukselta pyynnön tehdä spoken word -versio Edith Södergranin runosta "Aftonvandring", se tämän pohjalla. Toinen versio löytyy Nuoren Voiman tuoreimmasta numerosta.

2 kommenttia: