Musiikkivideo

(nimetön)

I

Tulin hankkineeksi käsiraudat
kahlitsen niillä ilon sängyn päätyyn
rakastelen sitä kunnes se hurraa,

ehkä minun lapsistani tulee vähän tasapainoisempia.

II

Tulin hankkineeksi myös köyttä
hirtän sillä surun olohuoneen katosta
annan sille vauhtia katson kun se kiikkuu
ja nauran niin kovaa että hampaat lentää suusta









_____

Alkukeväältä.

(nimetön)

Vuoksesi tuli(n) rantaan

hukuttaudun
niin kuin rakastaisin vettä






















____

(nimetön)

    



Kehitin kokonaan oman kielen eteisessä
lysyssä lattialla peilin edessä
pitäen korvistani kiinni
katsoin suun liikettä

              Kuuleeko

              kuuleeko kukaan








Nyt kieli on mustelmilla
älä kiltti enää sano etten
ole yrittänyt puhua,
hengityskin saa uurteet huulissa verisiksi
mä puhun paperihaavaa.









Kun tulet  kotiin
suunpielistä on lorunut lätäkkö laminaatille
                      uittelen siinä kaarnavenettä


anna tuulen keinuttaa
anna huules
niin ku ei kukaan
niin ku ettei ois ikin muuta meinannukaa





Vastaan silmillä joita emme kestä katsoa
katsot silmillä joita emme kestä katsoa
pyyhin suuni hihaasi kavahdat
anteeksi
en muistanutkaan miten kovaa viimeksi pitelin ranteistasi
kun taoit sanoja minusta ulos,
kuuletko
rintakehän alla sydän sanoo

pum

pum


kaikilla kielillä






    

Tätä en sano

söherrän paperille kuulakärkikynällä mm. sarjakuvahahmontapaisia
ne on vähän ku unia,

tai jotain.



- surullisen näkösen lintumiehen hiukset palaa
- kissa jolla on hassu kaapu ja arabialaistyyliset kengät on tyytyväinen ja kiinnostuneen oloinen
- saatana on pukin ja ihmisen sekasikiö, sillä on marsun hampaat, päällä musta haalari
- nalle on jotenki järkyttyny ja tosi koominen
- sit jossain lukee et ikävä
- ja et mul on niin siniset silmät että peili soittaa mulle viululla surusävelmäm
- vasemmas yläkulmas on tähtitähden sisällä ja sen sisällä pallo ja sen koko jutun päällä huvittava sydän josta lähtee jotain sähkösäikeitä ylös ja ihan kulmas on ihmettyneen näkönen kalju mies jolla on kädessä kaljatölkki

siit kaikki lähti.



_____

Tuli olo, että jotain uutta nyt tänne. Viimeisin päivitys kesäkuulta ja sekin runo melkein vuoden takaa. Ylemmän kirjotin pari viikkoa sitten. Musiikkia tulee myöhemmin syksyllä, kun kunnolla pimenee. Hyvää kesän jättämistä, olkoon elämä valoisa, syksyn väriloisto, tummuus, antoisa. Sitten syvenee.

Sormeton kitaristi

Kitaristi, jolla ei ole sormia:
Rrämps!
Äiti suositteli rumpua
isä nyrkkeilyä, mutta kun
Rrämps! kuulosti paremmalta

Hänen ensimmäinen sävellyksensä kuuluu:
Rrämps… Rrämps. Rrämps!
Se on kuvaus
hänen kehityksestään soittajana

Joskus hän unelmoi sormista,
mutta kuunnellessaan muiden soittoa
hän aina huomaa
ettei kukaan muu soita niin kuin hän

Playmobil -mies

Playmobil-mies osti tontin järven rannalta uimahousut jalassa
palkkasi virolaisen työmiehen kaatamaan sieltä kaikki puut, toisen kuskaamaan ne pois
kolmannen istuttamaan pihan keskelle 100-vuotiaan naavapartaisen koivun
jotta hän voi lepuutella sen varjossa lopen uupuneena ja odotella
että helikopterit tuovat hänen playmobil –talonsa.
Jotta aika ei olisi käynyt pitkäksi
hän palkkasi työttömiä kanniskelemaan sylin kokoisia kiviä ympyrässä
ja huuteli välillä heitä vaihtamaan kiertosuuntaa,
näin Playmobil-mies loi pienelle pitäjälle työpaikkoja.
Kaupunginjohtajat olivat tyytyväisiä
kun Playmobil-mies vieläpä kutsui heidät saunomaan,
vuorotellen he taputtelivat hellästi hänen selkäänsä vihdalla
hymyillen niin että suunpielet paukkuivat.
Playmobil-miehen thaimaalainen vaimo tarjoili miehille virvokkeita
sytytteli sikareita kun miehet istuivat terassilla
ja ihailivat playmobil-miehen uljasta venettä
joka hädin tuskin mahtui järveen.

varoitus!

(nimetön kevät-runo)

Kävelen lumikengillä hiekkatiellä
näinä päivinä pitäisi olla varovainen,
sääprofeetta lupasi kylmintä talvea koskaan.
Tein alkusyksystä jääpuikoista hampaat itselleni
opettelin rakentamaan iglun siltä varalta
että kämppä lähtee alta, ennen talven tuloa.
Kärräsin karhuille loppusyksystä kasvispihvejä,
dyykkaamaani hunajaa,
ja väsyttäviä romaaneja



pitkälle kevääseen.



Ja koska silloin kaikkia väsyttää
upotin pieniä tähtiä lumihankeen
jotta ne lumien lähdettyä piristäisivät:
herätkää, herätkää
huomatkaa, rakastakaa!

Sanovat että rakkaus
on klisee ja sydän sen viimeinen
ee. Mä sanon nainen
suutele mut mustelmille, näytän sulle oven
josta talvi lähtee
ja avaan sen.

Ailahtelevaa ympäripyöreyttä

1. tienkulmia*
2. lentokala**
3. lähtö
4. tuekses
5. tasaantuminen, mukana eli
6. hana hankaa 
7. pakokupilla
8. rypeminen
9. veisit mut kotiin
10. palohälytin
11. menköön hyvin***

taustat: juh6, paitsi *eli, **eli&juh6 ja ***ukko

räppiä, runoa, rytmiä, säveltä, samplea, synaa

fyysisen kappaleen löytää The Funkiestista, Stupidosta ja multa esim. > ohujikuu @ gmail . com 8€


täält voi kuunnell ja ladata tahtoessaan

Pari runoa

Mulla on välillä paha tapa lässähtää istumaan tekstieni päälle, niin ku ensimmäistä poikastaan hautova strutsiemo, joten tässä ens alkuun pari vähän vanhempaa tekstiä. Taitaa olla vuoden 2009 satoa, viime vuonna vähän editoitu.




Ilmainen joukkoliikenne

Sain taas sakot junassa
pitäis kai sopia maksujärjestelmä
mutta ehkä järjestelmä kaatuu ennen sitä,
eräpäivää.






Paska maailma

Mä haistatan aina
pitkät kapitalismille ja
väännän tortut valtiolle
koska ne on paskoja juttuja.

1. tien kulmia

toistona, kaikuna teräviä kadunkulmia
ratkoa housuista samoja pulmia
kurjia aamunavauksia yläasteella kuultu ku
paistettu on läpimätää, maistettu käsi märkänä
heitetty roskiin, tongittu takas, pujotettu koukkuun ja käytetty onkivapana.
on ollu onni olla vapaana - märkä uni
niin ku et kaikki vaa tajuis ettei oo okei myydä perushintaa märkää budii
kuvajaiseni on ollu pikimusta vale
ilme löydetty laarista, jonka kyljessä luki ale
kah, ei se oo oravan vaa ihmisen pyörä, ei kurre kottikärryjä työnnä
pitää hyväksyä tyhmyytensä et voi kuvitella fiksuuttaan
tehdä siitä pala, polttaa se, kaikki saavuttama unohtaa ja taas kitkuttaa
kituuttaa ja sitä jaadaa.
mut kyl piruttaa hivuttaa minuuttaa
piirukaa vertaa parempaa suuntaa
jos kuulee soolokuoron päässä joka vaa buuaa

lasti takas ruumaan, lentokone tippuu
pilotti oli vaan takki, hätälaskun päällä lepää varjo
x4

no ohan täs keritty, isoks palloks muilt omia velkoja peritty
valoa etsitty
suon alla pesiytyneenä
eriytyneenä on erityinen mut sama syinen
pahalle ne
seuraukset, vaihdossa toiseenki käteen arpia
jos ois koht vaik kotiuskottava ettei tartteis lisää hankkia
pitää pystyy pystyst tekee skarppia.
on se surullista, säälittävää, ajautuu käsikähmään
ku on luullu näkevänsä vaik on ollu aamul vaa käsis rähmää
sit saa kyynärpäihin asti, hyi saatana
kelaa et oispa piessy paskaks tai tunkenu ihoo lyijyy, hyi saatana
miten pysty nykii hihast, hakee takas pihalt, ei kai voi ku ihailla
siks ymmärrykselle tää vika sippi
pellolle nurkkaan heitetty sirppi, ja rikottu poimuri
kasvakoon vapaana, piikkilanka-aidat päässä takana
emmä oo vampyyri
valkosipulia, valkosipulia

ei teräviä kadunkulmia
padoit sanoit ladoit jalkakäytävät
auttaessas hajotit pohkeet
ja posket itkusta
x2

___

ensimmäinen kerta, kun laulamistani on nauhoitettu... se oli pelottavaa. tämä on tainnut tulla kirjoitetuksi yhdeltä istumalta pitkälti. Jampassa 2008 ellen väärin muista, sängyn päädyssä yöllä.

2. lentokala

kauniita olivat sanat toisten suusta sanottuna,
kielenkärjellä siroiksi hiottuja
mielessä palasiksi hajotettuna, piti kauan kadotettua
jonka piti pölyn läpi paistaa
raaoistakin jotain joka kestää vaik silt ruumiin raiskaa
mut rumia oli lauseet, ei uskaltanu niitä ite kuulla
karkeina vailla sileää, jonka vierellä pystyisi sietämään,
oli jaloista karvat vietävä.
tien pientareella ei nähny partaterien sukeltavan metsään
mut sääriä pakkanen puhutteli, niin kai oli sit pakko lentää
kohmeiset siivet rapisivat kun kuiski hädän hetkeä
jalat petti alta, kun luulivat tämän tehneensä
sydän ennen niin pehmeetä, nyt vain pelkkä elin
ja koska pelkäsi selin, lähti lentoon selkäevin

lintujen keskellä on lentokala
ojenna sille suukko, se syö sulta huulet
kun lentokalan siipien läiskähdyksen äänen kuulet
huuda äänijänteet tules, mitäs pirua sä tänne tulet!

turha on pinta jossa luodaan kaikki aallot raajojen pärskähdyksin
tai vesii kohti hengittävä saa tutan, joka kiroo: Aion pärjää yksin!
taivaan salamavalon välähdyksin pyrin täyttämään tän diskon
jonka ainoossa pimeessä nurkassa istuin ja muiden tympeillä katseilla itseäni viskoin
sukkien kadonneet paritki itteeni kiskoin ja mietin: miksei ne sovi mun käsiin!
voivoi parkaa, kaikki on liian rankkaa,
uin kun näin rannassa valomerkkien kangastuksia
näin ladut liukkaana, käsilläni kannoin suksia
majakan valo tarttu silmieni kalvojen verkkoon
hämähäkki söi saaliin, mut ku sen silmät olivat niin surullisia

lintujen keskellä on lentokala
ojenna sille suukko, se syö sulta huulet
kun lentokalan siipien läiskähdyksen äänen kuulet
huuda äänijänteet tules, mitäs pirua sä tänne tulet?

jäänee silti viimenen puheenvuoro sanoihin jotka ei tarkota mitään
lauseisiin, joil ei yritetä sanoo mitään mitä muka pitää
kopioidaha vois, katsella ilmeist mikä helposti kuullaan kauniina
valmistautuu etukäteen ja myhäillä kuka kauneiten laulaa kilpaa
taas tunne siit ettei kukaan kuule johtuu siit ettei osaa puhua
iloista suruja, aamupalaks ahmiin mahanpuruja
päässä harmaita huhuja, koska mustia on valheet
pelasta maailma ku itelles oot tehny valkeesta kahleet
ei riitä rahkeet ei riitä alkeet, ei selityksii tartte
ei haluu mennä poikki mut vähitellen halkeilee
ällöttävää on veri, jonka saa haavoistaan noroamaan
koska se valuu vain kun sydän ei ollut kotonansa

lintujen keskellä on lentokala
ojenna sille suukko, se syö sulta huulet
kun lentokalan siipien läiskähdyksen äänen kuulet
huuda äänijänteet tules, mitäs pirua sä tänne tulet!

___

lentokala on levyn teksteistä vanhin, syntyi syksyllä 2006 asuessani Espoossa. melko poikkeuksellisesti koko laulu yhdeltä istumalta. tähän oli tosi vaikea löytää taustaa. jonain päivänä löysin arkistoista tuon elin tekemän pohjan ja palaset loksahtelivat kohdalleen.

3. lähtö

lähtö
hiljaa yöllä salaa
silmäluomien alta säikyttää perään kaituuttakasit
jo käsi pakkasen puristuksessa ulkoilmaa tervehti
ovien takaa naapurien ovisilmätki väsymystä veresti
olisit halunnu auringon vierees mut se jätti sulle koko pilvipeiton
kapaloiduit sisää ja käytös teki mielistä velton
sydämen morsetuksest heikkoo, sanoist katkonaisia
ja stop, tuli ennen kuin ymmärryksen kanssa.
sumussa haparointii, ei kuulu enää torvensoittajaa
jos näöst vaik korvat poistattaa...

puolikkailla silmillä näkee täysikuulla sirppejä
en usko että osaan lentää, mut jotain oon kelannu saanu vinkkejä
on se mitä vaan, tunnen kameleontin geenit soluissa
ettei kukaa vittis huomaat kävelystä vain oikeilla poluilla
joiden varsilla ei kellää aina katsovien kannustavaa huutoa
ku suutaa avaavat, sanovatki olevansa kuuroja
päässä silti porisee, keitetää vaik puuroa
et on jotain mitä tarjota jos päähän tulee reikä
ja niin mä toivon osaavani puhua universumeista mut kielessäni vain yksi haara
melkein purin sen kokonaan irti ku en mitään muuta mahtanu
tiesin miten sängyssä vavahdetaan, tyhjyyttä, ja kavahdetaan
liimataan saranat, viillellään oven kahvaa ja toivotaan et aika parantaa
ei auta et lähetää ja tullaa toivoen kaikista parasta
ku ei yhteiskuntakaa oo selvinny ees edellisestä lamasta
niin pahoi piilopaikkoi löydettiin et etsittiin kuukausia
ja ku äänimerkkei annettiin sahattiin toisiamme kahtia

jos suu sulkeutuu lähtimiselle
niin askelten kaiut rappukäytäväs jälleennäkemiselle
kynnyksen yli, sisään, kaadutaan
otetaan vastaan, tyrkitään pois
x2

___

alun perin nimi oli "lähdin hiljaa" ja lähestymistapa hieman erilainen, muutin persoonaa loppujen lopuksi. ja biittikin oli tuossa toisessa versiossa vähän "räpimpi". tässä oli toinen pieni versen pätkä nauhotettuna, jonka nappasin jostain toisesta biisistä tähän mukaan, mutta totesin sen sotkevan levykokonaisuutta liikaa... kirjotettu suorittaessani tuomiota totaalikieltäytymisestä Seutulan avovankilassa alkutalvesta 2006. se vierailu jäi onneksi vain kolmeen viikkoon äitini oivan armahdusanomuksen ja ilmeisesti Tarja Halosen hetkellisen mielenhäiriön johdosta. harmi ettei armahduksia perustella.

4. tuekses

päästeli päästä aamupalan
phyh, mitää jääkaappii tueksee
saiki lusikalla korvasta kaapimaan huolet esiin
sen lautasen piti tyhjänä pysyä, nyt kuolee, ehkä, ylipainoon
sylii vainoo, iskee pahaa silmää
tulee halu hukkuu vesilasii peilattuu palaa itsestää
mitä nyt minä nyt teen
tiktik, neuvo tais olla: mil vaa nesteel muste pois syytteestä
mut viemärii, oo jaksanu auki ronkkii
argumentit järjestäytyy uudellee, ois pitäny niit kuolleit hiuksii sieltä tonkii
sisimmässä ties ettei kaikki ollu kohallaan
jonku toisen postilaatikost löys kutsun ja vastas kohdataan
eikä tavatessa huomannu ettei toivottanu terveeks
sairasta kättelyy, pisaratartuntoi selkään ja alle
eikä ymmärtäny hätähuudoks
vaik kiekas mahan kuralle

vielä on karvoi kehost irti revittävän
tunnen otteen hellittävän, tunnen otteen hellittävän
älä kanna korteas kekoon,
jos et vielä välitä muurahaisista

kainalosauvoja halus luoda, ei katkoa
mut ryömii polvet veril ku ei muistanu housuja ratkoa
sekunnis selväks kaikki asiat, tunnin sisäl ämpäri päässä, ympäripäissään
hyvin näistä päästään - ojaan asti, krapulas aamul sammakkohäissä
tunne kädet vapisemas selässä
tue, ku makaa maassa nenällä
ei hitto, ryömi vaik järvee, puhdistaudu
ui vastarannalt uus alku tääl puhalletaa vastatuulta

pesästä ehkä joskus tippu, metsona kotkan pesäst
pudotusta ainoona lentona vatvonu
padonnu, aina vain janonnu ku kaikonnu oli suukin
se ainoo oikee suutin vain vaivoil puhunu omat haavat ainoo puristin
huutais joskus taakse jää huurut, ettis reitin takas kotipuuhun
kaikki liat luuttuutki ja jos jää tuntuu siit et
jot-jot-jotain puutuu siltiki,
nii nurkan päält pois kiskase viltti
pimeys halaa jokasta kuutiometrii, vielä ehtii
miettimään et näin näin sydäntä ennenkin viilsi
ja alkaa huomata et luuhaarniskan huomassa
se on just tarpeeks suojassa
voi se kaikki kaunis sinussa, älä viitti kuorsata

vielä on karvoi kehost irti revittävän
tunnen otteen hellittävän, tunnen otteen hellittävän
älä kanna korteas kekoon,
jos et vielä välitä muurahaisista

___


jonain iltana Jampassa (2008?) kirjoitettu. ontossa kolkossa olohuoneessa. kertsi joskus myöhemmin.

5. tasaantuminen m/ eli

pallo vierii alas rinnettä, kerää lisää, aina lisää
mukaansa ja lentää hyppyriin
kädet nyrkkiin, ite hyppysiin
väisteltyä uhkia harhaisena, se väsyttää
toivoo ettei karkais enää kun niin kaukana joki
tosi kuin vesi, jota kuppiin kerää
veitsenteräakrobatiaa pehmentää tajunta hengittää ulos ja sisään
unesta herää
silloin, silloin unesta herää

kaikki ajatuksien levottomat jalat pysäytän karhunrautoihin ettei
ne nälkäiset iilimatohiiret pääsis kasvaa norsun mittoihin
hetken mun pääs ei oo pyörää, muuten paljon sitä
keksiikin yhteyksiä, kummia merkityksiä
siks tarvii pysähdyksiä että mäki ois pelkkä mäki
näkis mitä tässäki hetkes tapahtuupitäs kai tasaantuu tasaantuu tasaantuu
ruveta vaa rauhottuu rauhottuu rauhottuu
liikaa tullu ongelmien saavist kauhottuu
luotuu todest epää ja siit vauhkottuu

pitäs kai tasaantuu tasaantuu tasaantuu
ruveta vaa rauhottuu rauhottuu rauhottuu
liikaa tullu ongelmien saavist kauhottuu
luotuu todest epää ja siit vauhkottuu

x2

myrskynä oon saanu itteni vellomaan
maar nii vartomaan sääkarttoja, joissa selkoa
pelkistettyjä, vaik viikko aurinkoo putkee
mut saa miettimään et sit must tulee varmaa liia ruskee
ku hyvin tummanpuhuva on ailahteleva mieli
mustat sanat päässä sataa, siks kai niin likanen kieli
makuhermot vääristäny, juurettomuudessani päällystäny
ajatuskuviot koukeroin jotka on pään lytänny
ja seisonu samal koko ajan mielen sopukois huutamas pysähdy nyt
hetkeks liikaa miettimättä, jätä ne kynäilyt pallokentälle
kalloos henkäile valoa, aamukajoa, katkaisimist turhii sarjoja
rutiinit tärkeit mut kaavojen onnet harhoja
eikä koskaa kai voida olla mistää iha varmoi ainiaan
joten turha jäädä liia pitkäks aikaa samojen juttujen kans painimaan
kun ne vaa sit selättää vai kui yrittää vedättää
et tää on ensiarvosen tärkeetä tietää ennen ku voi edetä

pitäs kai tasaantuu tasaantuu tasaantuu
ruveta vaa rauhottuu rauhottuu rauhottuu
liikaa tullu ongelmien saavist kauhottuu
luotuu todest epää ja siit vauhkottuu
x2

___


alunperin tää on elin ja mun yhteinen biisi. ja kirjoitettu Obnoxiouksen mainioon taustaan, jonka joku on joskus livenä saattanut kuullakin. Obnoxious soitti joskus biittejään ja se tarrasi heti korvaan, lähetin sen eteenpäin elille, ja päädyin ehdottamaan em. aihetta lopulta jne. Verset yhdessä sessiossa kirjoitettu. Tää lienee nuorin biisi tällä levyllä, myös nauhotuksen suhteen.

6. hana hankaa

kirjotus on aika ajoin ahdistavaa
tuntuu joka tavuun hatsii haluaa
pari bissee naamariin, pirun rajaukset
juhlien jälkee käsinkirjottavatki haluis vaa halauksen

olla voin vääräski - en joka tapaukses
ittensä päälle kusijat kuolee vasta ruumiinavaukses
teil on on pitkät nenät, teiät näkeet kulman takaa
hädissää hävittää ilmeet tullaksee tympeeks pläsistää
vaikeeta käsittää, kokeillaanko jalalla
vaikeesti pinta murtuu, joka samalla
saa välttää kokeilemasta, varpait polttelee
mut eihän laiteta jääpaloi elämänilon poltinvetee

koitos: vasen oikee edes takas hana hankaa
haastaa samal sanaa vapaat oikeudesta kuumaan suihkuun
x2

suurensuuri oli ovella verokarhu
kuulunks mä vielki valtioon, vai mistä hermokauhu?
nappi menny ohi otsan, korvaan pauhuu
hiljasuus, joten tuli pelko lauluun
antaa olla, en näemmä osaa ampuu
mun jalkaan sattuu!
oottaa aamuu eli iltaa, jalkoi ylös pitkin päivää hilaa
mitään ei pilaa, no eipä nauratakaan
ilveilee sitten haudan takaa, matafaka
radio soittaa, klubipaska lyö fania naamaan
keskeisin tuntuu, en ole enää vertikaalisessa juho akselissa kiinni
dinosaurusten luurankoja näin kaapissa, jossa oli munalukko ja risti
unohda, unohdan kaiken itsestäsi, kukaan ei ole mitään on väärin
joten vääryydellä käärii kokoon vaikuttavia, älä päästää läpi
välist jää tärkeet räpit, se on turhaa, turhaa

räpiköimist lätäkössä ku mereen, mereen
kuvaamasi kuvasi heijastuu kirkkaana eteen
ja taakse, hyvä ylhäällä, hyvä alhaalla
hyvä oikealla ja vasemmalla
hana pysähtyy oikeena hetkeneä kyllä
kun pyytää hyytävän hyvää
ja pesee ympäristön elämänilol

___

alun perin tää kulki nimellä "Kaartelitko ohi vai miten?". joku varhainen nauhotus oli joskus 2007 tienoilla netissäkin, mutta sen jälkeen erityisesti tausta on muuttunut paljon. silloin siitä puuttui perkussiosaundit ja vasemmalle ja oikealle pannatut samplet. lienee eniten nauhotettu biisi tällä levyllä, ei sillä että viimesissä nauhotuksissa ois menny kauan, mutta oon nauhottanu tän arviolta kolmessa eri himassa omilla kamoilla ennen sitä, heh. vielä levyn nauhotuksen loppuvaiheilla päädyin nauhottamaan tän ensin X23:n valvomana yhteen Ukon biittiin, mutta muutin sitten lopulta mieleni ja palasin tähän alkuperäiseen. kirjotettu Jampassa keittiöpöydän ääressä jonain syysiltana.

7. pakokupilla

kaadettiin kuppeja, ryystettiin sirpaleita
lopulta lattial-
takin alta tunnettiin toisiamme.
tutustuttiin, luotiin yhteyttä yhteydestä
tölkkipuhelimesta babylonpuukännykään, ja korkit auki.
todellisiin ongelmiin purti kieli kiinni
hitsas irti siistinpuhtaat kuurosairaat riitit
turhaan oltiin turhauduttu, turvattomuuten turvattu
uhmattiin tyhjiä puhekuplia seuraavaa naurunremakkaa.
hällävälimatkasta poistuttiin, itsejämme haasteltiin
jonkun uuden seurassa pohtimaan vallantuhoa.
haettiin laseja, potkittiin niit seiniin
tehtii mahoihin koloja ja ängettiin siruja sisuksiin
paikattiin ja lattialla kierittiin
samat ilot toisten korvista ja suista
ei päätä puistattanut, ei tehnyt mieli huimata
tai huikata
vain tulitikun mahaan tulta - ähkynä koko aski.
ajateltiin ikkunasta ulos:
"voi tuhkaturvat, saisittepa steariinihuulet,
saisittepa steariinihuulet"

aamuyöstä
hampaita kalisteltiin tahdissa
kaikki pakkasvahdissa
nyt ei jäädy enää
Eieieiei takas tiesulkeutuneisuutta käännytä vaan minnes päädytään
polvetki murskattuina eikä tee mieli mitään ikinä särkeä, lasimurskaa suissa
puistattaa, ei kykene muistamaan mihin puuhun tuli kiivettyä, jokaselta rungolta vain alas luiskahtaa
laulettiin laulujamme ja nyt nuottiavaimilla
nyt nuottiavaimillä sisään.

8. rypeminen

vietin päivät vessanpöntöst onnee pilkkien
koti oli kylmä, ei paikka kuumien vinkkien
leuka louskutti liukuhihnaa, tylsät hampaat
ku kieleen vahingos puras, joutu kipuu varten tunnin hankaa
tunnen koht pulssin varmaa, eiku, se onki poski
ei tarvi suuta avaa irvistääksee vaik jauhasin kakstoist tuntii, aika ronskii
uin lattialla, luulin olevani sekasin mut todellisuus johki karkas
muistoks jäi etuhampaiden väliin oikeen jalan isovarvas
luulin tulevani, ja niin hän on pullosta tullu!
tai ainaki akvaariosta, äkkiä hapetin päälle
liesituuletin puhaltamaan savua sisään, viel väänsin kovemmalle
ajatellen et jos oikeen syvään vedän henkee
voi olla et saan vastauksii ongelman alle.

paskamaisuudelleni osoitan paheksuntaa oksentamalla hobitinjaloilleni
söin viikon liimaa et varmasti jäisin aloilleni
en tykkää nähä kylkiluitani et tietäisin etten vaa oo lihava
vaa et voin niit käyttää alustana ku vasaral morsetan: "miten voinkaa mua vihata"
pääs vielkää ajatuksii, pillil korvast trombi sisää
kestää hetken, kaks, sit kuulee jo: ei saa mitään zombilisää
voih, pitäs löytää kauneutta jopa ripulista
ja hitto vie sydän sipulissa
oman tilal nyrkinmuotonen kasa kynsiä oli
ku joskus niit välipalaks tapana jyrsiä oli
pysyttelin enimmäksee itekseni, enimmäksee sisälläni
ja vaik nauhotin päästä äänii ei tullu puheesee mitää lisättävää
ja mä en oo aina puhunu nii paljoo viikos
ku jotkut viiden minsan junamatkal kännykkää.
päästäkseni eteenpäin aloin antaa pisteit jos osuu ees maali tauluun
varmistaa, jos kaatuu, osuu naama tauluu
ja koko ajan ääninauhuri pääl,
ties vaik siit tallenteest tulis parempi ku mikää mun laulu.

___

toinen Seutulan avovankila -vierailun aikana kirjoitettu teksti, joka päätyi levylle.

9. veisit mut kotiin

miks heräsin juuri taas silmänräpäyksen jälkee
"jätä jo ne jätteet", sanoin ku olin viemässä roskia ulos
ja kysyin "ooksä, ooksä ihan kunnos" no matalapaine itsetunnos
runnotturuhjottu olo, kavallettu vasemmast rinnast
koko aamu lakasua, hiuksia lattialla maatuu
saasaasattuu ja pitää tuntua myös
kanna päivä yös, jää pois päivätyöst, jätä sääli,
se edellinen oli kurja yritys jää anteeksi jää
jäässä pyörän lukko, kaksi yötä pakkasessa palelee
voisin jäädä anelemaan että veisit mut kotiin
kahden paikkeilla yöllä.

yksinäiset vielä valveilla, yksin, ikuisuuskysymyksin.

ikävä palaa, takassa tuli nostalgiaa
ostaa voi kivaa, pienentää ivaa, hiljaa
hiivitään, mä, löysinks mä mun päätteen?
taas epäilevän saattueen koko ajan vanhauusi unohdus
mielikuva päivällisestä pelkkiä perunoita
jauhaa lihaa, jauhaa lihaa
halutaan lisää tilaa hengittää rakkaudesta
huonot kliseet iltaa pilaa, sananjalka kamppaa sijaa
riemastuttaa iha vaa kohtalon riistämätön hunaja
mut ku mäki nään mitä kasvoista kuvajat
silmäkujan kaarteessa betonikukan, kun asfaltoitua metsikköä
lupailivat neuvokyltit, turvaksi.
hamana aikana niihin upotettu vähän mitä sattuu
siks joskus päätyy minne sattuu.

neurologin luota hypin rappusia alas
junasta pää tärisee, värisee lehtiä puista alas
juuria puristaa kaksi kättä, yy-yy-ymmärränkö tätäkään
hävettääkö myöntää käymässä vastoin tai myötä
mi-miimikoimista parvekkeesta puutarhaa
ti-tiirikoimassa kotiinsa sitten sisään, kuu parka
joutuu näkemään ihan liikaa
pitäs mennä johki vuorelle ringissä pyörimään maailmalle lisää puhtia
hupsuja tuskia, ruskia, mustia silmiä hissinpeilistä tuijottaa
hei, missä ihmeen kerroksessa mun pitää pois jäädä
ku kaikkial näyttää nyt ihan samalta täällä

___

lienee levyn ainoa kappale, jota oon alkanu kirjottamaan samalla, kun tein biittiä. vuoden 2008 alussa koko yön valvoneena eka verse. toka vähän myöhemmin bussissa työmatkalla ja vikasta ei muistikuvaa.

10. palohälytin

oon kyllästyny, kyllästetty puhumaan menneist päivist
ei huolen huone pala, ei ovea kokonaan koskaan kiinni läimitä
kii, näinks mä tuol jotain palomiehii kiipeemäs kellonviisareilla vai
kellost patterit irti ei ois normatiivista kai
fiilis siis tunnelma siis valaistus lienee siis vesinen
ajan henkinen, nykystressien ja sielun laman keskonen,
varrella virran lepposen mä en haluu tulevaisuudes hilui rannalt penkoa
saatika tulitikuist toimivii sitä ennen moneen kertaankaan seuloo pois

ois ja ois ja ois - on
olevaisuus ongelmaton, valkoinen kynttilä vain muistohautaamon
ikkunoita kiinni laudatkoon - ei! samaan pystytään jos valoo et koskaan pois veis
lausun runoi tai räppään, jossain horisontis
palohälytintä, päästä hetkeks vesiletku sormist
savua korvan hormissa
savua imetään korvista!
ei mun tarvi mitään todistettavaa
ees letkujenkkaa ku ei vesikää oo mitään omistettavaa
voin tulla muistilappui kämppäs seiniin kiinnittämää paloöljyl
mut emmä mitään ituja nurkissas halua kasvattaa (enpä)
ei tartte naamaa rasvata, tai rasvaamatta tai maata paskana
vaa halpaa ei edes hintaan vastassa
itestäs huoli muista et sais itteäs haaskata
ja koska jokanen on samasta massasta - ihan mitä vaan
kaikki kelpaa mitä oot aivojen nuotion äärel viimeks sytytelly
vaan päässäs tietos kanssa pysytelly, vaan päästä tietos kanssa
pystyn hyvin venyy tunteisiis ku koitan pitää kaikkee arvokkaana
joten arvon laamat, saanko kaataa sylkykuppinne pöydän alle?

11. menköön hyvin

vikan kerran herään, kaapist kamat kerään
ei tarvi enää enäät
nenää hieron, silmist yön rippeet kiskon
juna lähtee justiinsa.
tuskinpa tukistaa tarvii, jalat liikkuu ku hengitys
karul matkal on ollu halutonta jatkaa
on valunu polvilumpiot, kiviä puntissa ollu
joten sali täynnä, nostin itteni penkilt ylös.
unohdin siivoo illal älä vielä tule perään tai kompastut
varpaisiini mitkä revin viime yönä kun jo nukuin
katovuosi, katokuosi, se asema katoaa
mitä sä maksoit vuosilipustas?
päällä vetimiä, keittiös muistan elimiä
mietin elinikää, mitä pitää
muistin katteja kanssa heti suihkust tulleen
ja muistelisin vessas jotai venäläist kirjaa lukeneen

menköön hyvin - yksi lysti
sylist ylimääräsii sydämii sit nyyttiin
mitä tulee eilisen myyttiin
se jo heti eilen pyyhittiin
x2

kerrostalon pihal autiota, kännykäl ei haluu elää
addiktio pussaa huulia
inspiraatio kasvaa asfaltin lohkeamista.
sydän kertoo ettei tarvitse pelätä
järki oven takan kyykys leipäveitsi kädessä
näetsä? näet, ylämäet, yksinäiset käet nukkuu
piti mennä suoraa hukkuu mut jäinki kiinni yhtee juttuu
mut jäinki kiinni yhtee juttuu
elin koko ajan, enkä voinu lopettaa
tiiän että tiedetää, valistus vaa menee ohi
ku on tullu sohittuu-
lee tääl pilvet riekaloidaan että illalla voitais hytistä
ikkunan jätin auki ettei tee mieli mennä takas laivaan
joka ei koskaan pääse pois satamasta
ole itelleski kiltti.

menköön hyvin - yksi lysti
sylist ylimääräsii sydämii sit nyyttii
mitä tulee eilisen myyttiin
se jo heti eilen pyyhittiin
x2

minnes sit menen miettimys
mitä pirua tehä, ku unohtuu visio
mietimietimieti sieki sun puolestas
että mistä päin pääsee ulos kuoresta
masennus muuten kuristaa luusormillaan
ja vie jonkun mukana, on vaa jonkun tukala
siks painaa sit jalkaa toisen etee
ettei painais niit toiste etee
jos tekee niin ku tuntuu voi olla kaunis
ku maailmankaikkeus syysyönä on kolea haikeus
viime syksynäkää en muistanu puolukkaa mennä
siks kai mun pitää nälkäsenä kävellä.
mut kai mä kiipeen vaik kierot portaat ylös,
jaksa ees puuskuttaa
vikal porrasrykelmäl alan itteäni muistuttaa
et alan itteäni muistuttaa

___

pyysin joskus vuoden 2004 paikkeilla Ukolta taustaa, toiveena oli se, että se olisi haikea. nää on muistaakseni neljännet tekstit, mitä oon tähän kirjottanu. jonkun version olen esittänytkin ollessani esiintymässä toista kertaa elämässäni. Jampassa kirjotettu, yhdeltä istumalta muistelisin. paitsi kertosäe myöhemmin. kesällä 2010 sessioitiin Ukon kanssa perkussiot tonne taustalle, mun soittotaidot kuuluu välillä utusen shakerin muodossa, kaikki muu on Ukon käsistä.