(nimetön)

Näin kevään koittaessa sit ei vain muista ain tai uskalla luottaa
luikkaihin liejuisiin teihin, ja lätäköt kaarnalaivojen valtameriä.
Hieroa luitani yhteen jos lämpö karkaa, kolautan
päähän sitä joka harmaaseen aivomassaan virittelee ansalankaa,
luuvitosen sijaan siis tuntukoon sääriluuni kultainen keskitie
eikä saa polttohautausta rotjake, raahaan Virnamäelle tuttuun paikkaan
tungen kiven kuppiin ja toiseen jätän femman setelin.
Tulkoon hyvä sato: kiperää kyseenalaistamista, seesteistä tolkkua

varoitus!

(nimetön kevät-runo)

Kävelen lumikengillä hiekkatiellä
näinä päivinä pitäisi olla varovainen,
sääprofeetta lupasi kylmintä talvea koskaan.
Tein alkusyksystä jääpuikoista hampaat itselleni
opettelin rakentamaan iglun siltä varalta
että kämppä lähtee alta, ennen talven tuloa.
Kärräsin karhuille loppusyksystä kasvispihvejä,
dyykkaamaani hunajaa,
ja väsyttäviä romaaneja



pitkälle kevääseen.



Ja koska silloin kaikkia väsyttää
upotin pieniä tähtiä lumihankeen
jotta ne lumien lähdettyä piristäisivät:
herätkää, herätkää
huomatkaa, rakastakaa!

Sanovat että rakkaus
on klisee ja sydän sen viimeinen
ee. Mä sanon nainen
suutele mut mustelmille, näytän sulle oven
josta talvi lähtee
ja avaan sen.