(nimetön)

yli laidan pelastusrenkaatta
uimassa selkää kohti sopivaa planeettaa

mihin kiinnitit ensimmäisenä huomiota rantautuessasi?
jos kaikki jo liiankin tuttua
niin sitäkin suuremmalla syyllä
kerro niin kuin silloin kun tunnet että sinua kuunnellaan

Iltakävelyllä Turussa

Leikkaan EU:n lipusta tähdet

ja ompelen ne paikoiksi supersankariviittaani,

minäkin olen näet osallistunut säästötalkoisiin

viitta tuli halvemmaksi kuin takki

ja leikannut

vasemman korvani irti

alkoi ärsyttää liikaa se legenda van Goghista,

liimasin sen kiinni oikeaan korvaani sillä on annettu ymmärtää

että olemme nykyään kaikki samalla puolella   kusemassa hunajaa

ja paskomassa kaakaonibsejä rikkaiden muroihin

(eikä sitä enää edes yritetä peitellä)

Keski-Euroopasta tänne puhkuvat tuulet ovat aiheuttaneet ongelmia Turun keskustassa
puen ylleni supersankariviittani ja yritän kerrankin olla hyvä ihminen:

Puolalanpuistossa autan katkenneessa oksassa roikkuvan avohoitopotilaan maankamaralle

Aurakatua laskeutuessani nostan kyynelehtivän, oletettavasti, yksinhuoltajaäidin kaatuneet vaunut

huomatakseni niiden olevan täynnä rikkinäisiä kaljapulloja, lipitän kaljan jämät maasta

ettei kukaan liukastuisi ja pienessä hiprakassa päätän liittyä Kauppatorilla UNICEF:iin

sillä eihän se ole kuin että joisin joka kuukausi tuopin vähemmän

mutta Plan ei enää kiinnosta, loppujen lopuksi nämä ongelmat ovat rakenteellisia

ja vaikka lapset ovat ihan kivoja

en minä sentään raittiiksi rupea.

Torin kulmalla heitän kerjäläisen ahavoituneeseen pahvimukiin lantin

ja Kauppiaskadun ylitettyäni viskaan katusoittajan hattuun kaksi

koska hattu on hieno ja hän soittaa kazoolla Mozartin yhdeksättä sinfoniaa 

sopivasti päin helvettiä.

Päästyäni Eerikinkadulle mietin että jos EU:lla olisi tunnuseläin

se olisi kuollut sukupuuttoon

ja nimikkokasvi

olisi USA:sta tuotu geenimanipuloitu mehiläisvihaaja.

Mietin että mitä ”yhtenäisyydellä” ja ”sopusoinnulla” on tekemistä EU:n kanssa

niin kuin sodat

ne kuuluvat pankeille ja suuryrityksille

Brahenkadulta minuun melkein törmää mies jolla roikkuu ruisku kummastakin kyynärtaipeesta

aion ottaa ne irti mutta hän sanoo:

”En oo ees vetäny mitää, on vaa esitettävä aasii ettei ois liian vaikeeta

ku ei sil niin välii mitä tekee tai mitä varten kunha antaa sille kaikkensa”

ja yhteisen hyvän vuoksi meidän on uhrattava heikoimmassa asemassa olevat!

Koska jos et ole osa ratkaisua, olet ongelma!

Ja ratkaisu on patentoitu ja rekisteröity

eikä meillä ole niihin varaa,

tällä menolla

onko meillä varaa

paitsi kuolla?

Joskus aikoinaan kuolema asui Turussa

sittemmin se muutti Helsinkiin

ja noin kaksikymmentä vuotta sitten Brysseliin

parempien mahdollisuuksien perässä.

Viittaani on tullut kolmastoista reikä

eikä sen paikkaamiseen enää riitä tähtiä,

yritän ravistella edellisetkin irti

takaisin taivaalle

Sain Nuoren Voiman toimitukselta pyynnön tehdä spoken word -versio Edith Södergranin runosta "Aftonvandring", se tämän pohjalla. Toinen versio löytyy Nuoren Voiman tuoreimmasta numerosta.

(nimetön)

maalasivat ensin ladon seinään
huput päässä keskellä yötä metsikössä

sitten aloittivat matkan ratojen yli gallerioihin

aitojen piikkeihin jäi jotain
mutta ei sormenjälkiä

(nimetön)

Hirsipuut pystyyn
olkinukeille jotka on täytetty
öljyllä, eebenpuulla, norsunluulla
värjätyillä lasihelmillä, roskaruualla ja mainossilpulla.

Puettakoon niille kalliit puvut, helisevät mitalit, paksut lompakot,
kun heidät on hirtetty
leikattakoon heidän kämmenensä
silvottakoon heidän haaransa
tökättäköön heidän silmiinsä
hehkuvalla hiilihangolla ja
ommeltakoon heidän suunsa umpeen rautalangalla.

Väki tarvitsee terapiaa
typerykset herätyksen.

(nimetön)

potkin itteeni perseelle
jonku toisen jalalla
ja kun se ei enää aiheuta mussa liikettä
etin jonku toisen jol on vahvempi jalka
tai vien sen jalan salille

taputin itteeni olkapäälle jonku toisen kädellä
ja kun se väsy
otin sen toisen käden
ja kun se väsy
otin jonkun toisen toisen käden

paijasin päätäni jonku toisen kämmenellä
ja kun se väsy
leikkasin sen irti ja panin kepin päähän
ja taas paijasin päätäni jonku toisen kämmenellä
kunnes kädet väsy ja teippasin kepin jalkaani

ostin itelleni aikaa jonku toisen rahalla
mä laihdutin
jonku toisen mahalla
rakastin jonku toisen sydämellä uskoin jonku toisen mielellä,
mussa kyseenalaistettii jonku toisen miehuutta
bussis katottii alta kulmien
vaik oli kyse jonku toisen pierusta

(nimetön)

jokanen alotus voi olla lopetus

tät yritän saada itelleni hoetuks,

jokanen lopetus on koetus

ja jokanen niist    siks tarpeellinen tulla koetuks.

jokanen totuus    voi olla boletust

ja mitä väärempi se on    sitä suurempi sen koreus

mitä täsmällisempi   sitä helpommin sille sokeutuu

mitä toivotumpi

sitä suurempi

sille oletus

Vaikka kaikki aina sano

ilmojen viiletessä
ei me osata vetää lapasia käsiin
pelkät farkut jalassa paukkupakkasilla
sohjossa kahlataan tennareissa,
pipo juurtunut hattuhyllyyn, siunataan hiljaa
sitä joka keksi hupun. Ja kirotaan kovaan ääneen niitä jotka keksi
ostaa Suomeen italialaisia junia

Villasukkia pantataan siihen asti
että pikkuvarpaat joudutaan amputoimaan
niin kuin kesällä: aurinkorasva astuu kuvioihin
samana päivänä melanooma-diagnoosin kanssa.
Opeteltiin uimaan ja ruvettiin raittiiksi
hukuttuamme juhannuksena
ja vaikka sen järkikin sanoo että
ei saa ajaa autoa humalassa tai huumepäissänsä
niin meidän piti ensin kaikkien
perjantain ja lauantain välisenä yönä matkalla
baarista kotiin ajaa jonkun sukulaisen päältä,
ennen kuin tajuttiin tilata taksi.

Ei ennen kuin jäätiin mökkitiellä auton alle
ja halvaannuttiin kaulasta alaspäin
käytetty heijastimia
enää ei edes tarvitse yrittää muistaa ehkäisyä.
Ja ennen kuin paljain jaloin puutarhahommissa nasahti
vaarin vanha lapio kiven kautta jalkapöytään
jäykkäkouristusrokotuksen uusimatta jättäminen oli tosi hyvää
kapinointia ylikansallisia lääkeyhtiöitä vastaan
                                                                  samalla tajuttiin miksi meidän lapset saivat
                                                                  aivokalvontulehduksen


Ja vaikka kaikki aina sano
että tulella ei saa leikkiä
niin eihän me tajuttu lopettaa
ennen ku koko maailma palo

ja vaikka kaikki aino sano
ettei saa pyytää apua turhaan
eihän me enää tajuttu auttaa
vaikka sitä pyydettiin syystä

ja vaikka omatunto koputti oveen
uhkas tulla sen läpi
me vaan vilkuiltiin sitä ovisilmistö
kurkuttiin verhojen takaa,
toivottiin että se kuvittelis
ettei me olla kotona

(nimetön)

koska ei muistanut että on pyhä
veti kalsarikännit ja
kirjoitti kuinka yksinäinen on
oman vessansa seinään