(nimetön)

Alussa oli ajatus sanasta
sitten sana
sitten sanan uudelleenarviointi

sitten joko uusi sana
sen uudelleenarviointi
jne. jne.
tai sitten seuraava sana
kaksin kaunihimpi mutta kolmatta tavoitellaan
meille ei riitä mikään! mennään kuuteen seitsemään
yhdeksään yhteentoista kolmeentoista kaksikymmentäyksi
neljäkymmentäkaksi! Ja vielä toistetaan monta kertaa kaikki!
Syntyi sanoista ajatuksia
tarkkaan valittuja tarkoituksia
analyysin ytimessä vaihtoehdon vierellä mysteeri
löytyykö kaiken takaa joku systeemi
sopiiko aamuhymysi kultaiseen leikkaukseen
ympyrä sulkeutuu pii pilkkeenä silmässä
Pohjantähti pilkistää sopivasta kirjaimenkolosta kun on aika kylvää

Aluksi oli sanaton sopimus
sitten tulivat sanat   kietoutuivat käsiin
hymykuoppien kaarteisiin   sinkoilivat päämäärättömästi
lupasivat vannoivat uhraisivat vaikka
kaiken,

niin tuli puumerkille tarve
sitä ennen pelkistetty   ihan muutama rivinen
selkeä sopimus mustaa valkoisella
ruksi ja nimenselvennös
myöhemmin vielä etuoikeutetuilta
sormenjälki   sylki- ja verinäyte
grafologi analysoi luotettavuuden joka on kirjoitettu kiveen
(tähdet ovat jo täynnä),
sitten kirjoitettiin jo viisi A4:sta
molemminpuolin
pian mapillinen allekirjoitettava
ennen kuin sai ilmaista kenellekään
minä niin pidän sinusta

Ihan kaikesta

He puhuivat hampaiden koloihin jääneillä sanoilla
sydämen murjotuilla lihaksilla
unohdetuilla hetkillä
kadotetuilla kielillä joissa on tuhansia kiertoilmauksia

koska ihan kaikesta
ei ole helppoa puhua.
He olivat vihaisia
ja he olivat pahoillaan,
toistensa ja itsensä puolesta

lähtiessä he halasivat
ja kiittivät,
ihan kaikesta

kas kun
kaikkien kanssa ei voikaan puhua noin ihan kaikesta

(nimetön)

    



Kehitin kokonaan oman kielen eteisessä
lysyssä lattialla peilin edessä
pitäen korvistani kiinni
katsoin suun liikettä

              Kuuleeko

              kuuleeko kukaan








Nyt kieli on mustelmilla
älä kiltti enää sano etten
ole yrittänyt puhua,
hengityskin saa uurteet huulissa verisiksi
mä puhun paperihaavaa.









Kun tulet  kotiin
suunpielistä on lorunut lätäkkö laminaatille
                      uittelen siinä kaarnavenettä


anna tuulen keinuttaa
anna huules
niin ku ei kukaan
niin ku ettei ois ikin muuta meinannukaa





Vastaan silmillä joita emme kestä katsoa
katsot silmillä joita emme kestä katsoa
pyyhin suuni hihaasi kavahdat
anteeksi
en muistanutkaan miten kovaa viimeksi pitelin ranteistasi
kun taoit sanoja minusta ulos,
kuuletko
rintakehän alla sydän sanoo

pum

pum


kaikilla kielillä