The flying fish

the words were beautiful coming out from other peoples mouths
refined slender with the tip of the tongue
in mind shattered to pieces was held what was lost for ages
that was ment to roast even the raw through the dust into something that could handle the rape
but the sentences were ugly, didn't dare to hear them
rough without smoothness along with to endure
hair from the legs had to be taken
didn't see the razorblades dive into the forest by the road
but the frost spoke to the legs so I guess he had to fl
frosty wings rustled as they whispered for help
the feet fell from under when they thought they were to blame
the heart before so soft, now is just an organ
and because he was scared addorsed
he took off with his' dorsal fins

in the middle of the birds, there is a flying fish
give it a kiss, it will eat your lips
when you hear the flap of its wings
scream your guts out: Why the fuck are you coming here for

in the middle of the birds there is a flying fish
give it a kiss, it will eat your lips
when you hear the flap of its wings
scream your guts out: What what

a surface where waves are made solely by hands is unnecessary
or the one breathing towards it gets an edict that is cursing: I'm gonna do it by myself!
with the photoflashes of the sky I'm aiming to fill up this disco
where I used to sit in the only dark corner and throw myself with other's stale stares
I hauled even the lost pairs of the socks in to myself and wondered why they wouldn't fit in my hands
oh you poor, poor, poor boy, everything is too hard
I swam when I saw mirages of warning signs on the beach
I saw that the slopes were slippery so I carried the skis on my shoulder
the light from the lighthouse got caught in the net of my eye
the spider ate the catch
but you know it's eyes
the light from the lighthouse got caught in the net of my eye
the spider ate the catch
but you know it's eyes, they were so sad

in the middle of the birds there is a flying fish
give it a kiss, it will eat your lips
when you hear the flap of its wings
scream your guts out: Why the fuck are you coming here

in the middle of the birds there is a flying fish
give it a kiss, it will eat your lips
when you hear the flap of its wings
scream your guts out: What what

looks like the last statement will remain in words that mean nothing
into sentences that don't try to say anything that they should
it'd be easy to copy, take a look at the faces, see what is easily heard as beautiful)
prepare forehand and chuckle about who's gonna win the singing contest
again the feeling that no one is listening , it's because you cannot speak
turning joys into sorrows and eating indigestion for breakfast
grey rumours inside the head because the lies are black
free the world when you've made chains of light to yourself
not enough traces, not enough rudiments -
don't really need your explanations
don't want to be cut in half but is slowly cracking
and the blood that's draining from the wounds is disgusting
because they're only leaking when the heart wasn't at home

(Usually you need more heavy explanations for that)

Playmobil man

Playmobil man bought a piece of land by a lake with his swimming trunks on
he hired an Estonian guy to cut down all the trees, another one to haul them away
and a third one to plant a hundred year old lichen-bearded birch in the middle of the yard
so he could rest under it's shade exhausted
and wait for the helicopters to bring his playmobil house.
So to avoid the boredom
he hired some unemployed to carry lap-sized rocks in a circle around the tree
and told them once in a while to change direction,

the town councillors were happy
when Playmobil man even invited them to his sauna
in turns they patted him gently with a back whisk until the corners of their mouths popped
Playmobil man's Thai wife served the men refreshments and lighted up cigars
while the men were admiring Playmobil man's brand new boat,
that just barely fit into the lake.

I write

I write when I'm leaving
I write when I return
when I once again pack my back and continue the journey

I write from the destination
that I'm still on the halfway road
I write when it hurts so bad that there are no words to describe it
when I'm so grateful that it's impossible to point out
when I try to understand, when I try to overstand
when I try to be good, when I try to stop, when I try to accept

I write when I can't open my mouth but I have to say
so my heart wouldn't burst, paralyze, freeze
I write
when I've managed to open my mouth but haven't been able to dress up my thoughts in the right words
I write when I'm so sorry that I can't say it
and don't really feel like writing it down

I write when I'd like to hug the world but my hands aren't long enough
I write towards the morning, not to make the time pass –
the night flows into the ink, finds deeper words
not like the daylight that doesn't care about the mistakes I write so I could learn from them
to remember how I've been and who I've turned into
I'll write the last words when all has come to an end
I write because I've decided to write
and can no longer do anything even less

I write when I yearn for a lap
when I yearn away from a lap
when I yearn in a lap

I write when I yearn for loving, for love
I write when I need a hug
and when I need to relate
when I'm afraid that I'd have to start it all over again, I write
and start from the middle of the story when the steepest hills have already been climbed
and when my eyes are closing I stop writing
I've said enough this time around, I dream about writing
when I wake up I write again
to make everything start, to make myself share, to keep on going
I write badly ugly beautifully aggrressively quickly slowly
over under crookedly straight, leaning piles of paper on the floor
I write so I end up last in the race, so that the paper sucks me in
I write until my hand hurts so I forget what I've written
then I can say it all again, change my point of view
I write even if it was pointless even if all I said was bullshit
I write and hope to find the field where the herd lives
I write i.e. about my problems, like
I got binoculars
that always show you the sunset

I write even if I'd have the sky as a roof and a carpet for a bed
I write to keep myself alive, I write my shoes on and off
I write myself down to the bench, up from the bench
I write myself alive, dead, I write because I'm alive
I write because I have to, like I have to breath
I write at home, at my friend's, in a train, in a bus
I write to a notebook, to a book, on a computer, behind an inspection fee sheet
I write on your hand when we meet
I write on your back when we hug
I write on your lips when we kiss
I write because I have to and have the responsibility to
like an airplane without wings
which is obliged to a forced landing

(uniruno)

Vastarannan Kiiskessä sai lämmittää omia eväitä
ja oli sisäpiha
ja kauniita tyttöjä
ja tuntemattomia tuttuja
ja housut etumuksesta märät
tuoksui punaviinille
yhtäkkiä taivaalta läsähti taas iso vesipisara siihen
keskelle
en oikein ollut pääsemässä sisään
ja nätit tytöt oli lähdössä

kovasti puhuttiin runoudesta



(Mua huvitti tämä, niin päätin jakaa. On siis muokkaamaton muistiinpano unesta. Jostain tämän vuoden alkupuoliskolta.)

Taskuista (2)

mun vasemmassa taskussa
on piilossa
viiden euron seteli

se kasvaa siellä
korkoa
kun hupenee rahat tililtä

talvitakista tongin kaikki taskut tyhjiksi ennen kuin laitoin keväällä kaappiin.


en muista ikinä kassalla kymmensenttisiä taskun pohjalla
ja oikeassa taskussa on reikä
epäuskoiset avaimet roikkuu kiinni sukissa
lompakon kulmasta valuu mahlaa
reittä pitkin palkkapäivänä

(ote nimettömästä)

[...]
pihalla ei näy ketään    visusti lukossa
varaston ovet, kolmipyörät
linnut nukkuu puiden latvoissa sekaparvina
lokit, rastaat, haukat
metsikköön luikkii viimeinen rohkea supikoira
ja kettulauma
parkkipaikalla palaa hiljalleen hiipuvana
auton renkeita, mersun omistaja
olisit ollut aikoinaan tyytyväinen
jos olisi viety merkki konepelliltä
eikä kaikkea muuta
penkeistä sai Pekarisen alati kasvava perhe nojatuolit
ja tyynyjä, peileistä tyttärille ja parille pojalle meikkiboksiin
, silloin kun nyt enää paljoa meikataan,
etulasi ikkunaksi vanhalle Pikku-Tyynelle
ratti lähti merille pakolaislaivan mukaan,
vaihdesauvan pää puukon kahvaksi
renkaista sulatettiin vanteet lautasiksi
ja avainboksiin jäänyt halvan bourbon -pullon puolikas
[...]

Taskuista (1)

mun taskussa on
ollu taas bileet
tupakanmuruja ja kaljapullonkorkki!
saatanan tasku, oli

jo toinen kerta tällä viikolla
tasku vaan venyy saatanan saatanan tasku
se vaan venyy vaikka sen pohjalle
on kovettunu kolme purkkaa

Ihan kaikesta

He puhuivat hampaiden koloihin jääneillä sanoilla
sydämen murjotuilla lihaksilla
unohdetuilla hetkillä
kadotetuilla kielillä joissa on tuhansia kiertoilmauksia

koska ihan kaikesta
ei ole helppoa puhua.
He olivat vihaisia
ja he olivat pahoillaan,
toistensa ja itsensä puolesta

lähtiessä he halasivat
ja kiittivät,
ihan kaikesta

kas kun
kaikkien kanssa ei voikaan puhua noin ihan kaikesta

Paska tippuu

ja kun se paska tippuu alas
niin pönttö ku pönttö halkeaa
ja kun se paska viemäriin luikahtaa
epäonniselta rotalta ranka katkeaa
ja kun se paska putkesta plötsähtää meree
meri muuttuu ruskeeks, kalat kuolee
ja kun se vesi auringos höyrystyy pilveks

meiän kaikkien niskaan sataa paskaa

(nimetön)

huomasit heti

jopa ennen minua

jos joku huomaamattaankin sohaisi kusiaispesään joka piileskelee päässäni

kysyit tahdotko sokeria, se jo riitti

muurahaiset asettuivat rauhallisina takaisin urilleen

ja me vaihdoimme yhteisymmärtäviä katseita 

ja sinä puristit kättäni lujemmin ja minä tahdoin rakastella sinua

Kahvikuppi

tunsin kerran tyypin joka piti kovasti kahvikupistaan

se oli hänen ainoa kahvikuppinsa

hän ei välittänyt kahvista tai teestä tai kaakaosta tai lämpimästä mehusta

puhallellen pölyhiukkasia päältään se vain seisoa nökötti astiakaapissa

kerran kysyin että voinko keittää erityislaatuista teetä jota olin tuonut tuliaisena

hän nyökkäsi ja keittelin veden

kun olin kaatamassa vettä siihen kuppiin hän syöksyi paikalle

raivostuen nappasi kupin pöydältä ja asetti sen takaisin samalle paikalle kaappiin samaan asentoon

totesi että on vain hyvä tietää että se on siellä jos vaikka joskus tarvitsen sitä

(taas nimetön)

Astu alas vaateist
nyt suuris tanssisaleis ei tärise vesi laseis
lämpöä, ymmärrystä katseissa
kannustusta kättelyissä,
hellyyttä halauksissa, suloa suudelmis

kattokruunun linnunrata niin mikä on katto
punaset karvamatot kasvavaa sammalta
tähdet kynttilänliekkeinä roihuaa varjoille hurmoksen

yritti toivottaa hyvän muutoksen

(nimetön)

Ihan tiedä pitääkö lumota
vielä vähä lisää väkivahvaa puo'ttaa?
Heitellä niitä viileimpiä värssyjä
keitellä niitä himmeimpiä hämssyjä
tuntee aallot
vast ku alkaa nenäst pärskyä
ottaa vaivat vastaa kunnes hyvyys alkaa ärsyttää

ettii risteys jost vaa yhtee suuntaa käännytää
sanat joit käyttää käännyttämään
vakuuttelut mihi ain haluu päätyy tänää
lupaukset joit luvataa tietäen et
ei oo tarvetta.
kuvaukset asioist joit ei tuu tapahtumaa
hurraukset asioist jotka ei oo ehtiny tapahtumaa
pyyntö et löytys rakastuttavaa
pyyntö, et kevää jälkee pirtein takas tullaa
pyyntö, et NYT vapaudutaa
syytös etten tarpeeks ite pannu tapahtumaa
syytös et taas liian kriittinen syytös taas liian liian,
kytkös et pyrkimys kovin positiivinen

ja selityksen yritys:

mäki oon niin ihminen!

(nimetön)

sinulla on syyllisen siivet
kuulemma olet ne ansainnut - varisevat höyhenet
mukisematta
onhan selvä ettei tuollaista sanota syyttä

päivisin yksin kotona mietit voi-
sitko täyttää höyhenilläsi hänen tyynynsä
jos hyvät yöunet pehmentäisi,
arki iltapäivisin: siivet pois
nehän kasvaa aina takaisin
ja iltapäivällä irtoavat kuitenkin
mutta jäät miettimään mitä sitten irtoaisi

mulla oli joskus siivet joil ei voinu lentää
ei suojautua sateelta niiden alle, ei lehytellä kuumana kesäpäivänä
oli höyheniä pään sisällä, pieniä luita aivoissa
jotka ei koskaan asettunu paikoilleen

valtava tarve ymmärtää        tulla ymmärretyksi



teimmekö itsestämme maalitauluja?
pam
pam
ja
vielä yksi kaikumaan korviin
aina pitää mielessä virheensä
että tarpeeksi raskaasti kantaa syyllisyytensä,
en tiedä onko nyt pyyntikausi
ei kai pitäisi kiinnostakaan

tunne viha
tunne katkeruus, pahoinvointi
tunne ymmärtämättömyys
suhteutumattomuus ja oikeudenmukaisuus


vaikka olisitkin lintu  
                              siipesi olisivat liikaa

niin,

liikaa





taivas on Täynnä.

(nimetön)

puin päälleni mustat sukat
mustat bokserit mustan t-paidan
mustat housut mustan hupparin,
tuu nyt koskemaan mua liituvalhekäsillä



katsot syvälle sinisiin silmiin
aallokon keskellä lautan päällä poika vilkuttaa vieläkin ilman paitaa
sanot sen jälkeen: Katso

sun vaatteet kuoriutuu suruvaipastaan.





Ja toden totta
iho rahisee alas mannerlaattoina
vedän päähän mustan kommandopipon
mustat kumihanskat käsiin mustat maiharit ja mustat aurinkolasit,
ihan turhaan käännät päivää yöksi
tyynnytät vesiä

mä oon käärme

Melusaaste

Kävin rupattelemassa Ihmeauton tulevalle levylle:

(nimetön)

Keskiyöllä aukiolla metsän keskellä
kolme peuraa katsoi miten Kuu leikitteli oksien kanssa

"Katsokaa tuo näyttää ihan ihmiseltä", sanoi yksi

"Tuo taas kuusikätiseltä jättiläiskarhulta!", huudahti toinen

Kolmas katseli suoraan ylös taivaalle ja mutisi jotain siitä miten tähtikuvioille pitäisi vain antaa omat nimet kun ei niitä kuitenkaan muista

(nimetön)

Yömyöhällä nuotion äärellä kolme hirveä katseli savuvanoja.

"Eikö tuo näytä ihan käärmeeltä?", kysyi yksi

"Entäs tuo kaarre tuolla naaraan uumalta?", kysyi toinen

"Mutta näettekö tuon kirkkaan kiemuran tuolla ylhäällä?", kysyi kolmas

"se näyttää ihan Kuun sirpiltä."

Päiväkodin piha

Kävelin päiväkodin pihan läpi jonka hiekoituksena on murskattuja sormiluita
paljain jaloin, paljain sanoin
vannoin että sattuu

niin kuin pitääkin


Katsoin lapsia keinumassa, heidän kätensä olivat surkastuneet kiinni metalliketjuihin
ja tyttöjen pitkät hiukset sotkeutuneet toisiinsa
ja he kirkuivat
ja kirkuivat
ja kirkuivat
Hiekkalaatikolla joku halusi tulla haudatuksi hiekkaan
mutta he eivät osanneet lopettaa ennen kuin nenäkin näkyvistä katosi. Sitten toinen huusi
”Mun vuoro!” asettautuessaan makuulle

Näin lapsia makaamassa verisinä kentällä
yhden huutavan pystyssä ”Kuka pelkää puukkomiestä?!”
huusin että minä
hän lamaantui paikalleen ymmällänsä
Päiväkodinohjaajat istuivat tupapöydän ääressä imien kahvia kuin sadan kilon pullat
huutaen tasaisin väliajoin variksenäänillään
”Turpa kiinni kakarat!”
kunnes taas ryystivät kahvia niin että pöytää ympäröi höyryävä lätäkkö
Johtaja tuli pihalle
he alkoivat röhöttää kovaan ääneen
johtaja mylvi heidän mukanaan
ja ampui niittipyssyllä lapsia vaatteista kiinni leikkimökin seinään
ja sytytti sen tuleen
lapset nauroivat ja tanssivat mökin ympärillä käsikkäin ja heidän suustaan nousi savua

Esikoululaisten ryhmä palasi retkeltä
ohjaaja raahasi kummallakin kädellään kuollutta lasta jotka olivat käsiraudalla kiinni hänen ranteissaan
muiden laahautuessa heidän takanaan köytettyinä toisiinsa
Ja he lauloivat
oi he lauloivat
       mutta en ymmärtänyt sanaakaan
       mutta se oli ilovirsi
näin kuinka heidän silmänsä loistivat
ja sievät valkoiset hampaansa
Näin ison auton kaartavan parkkipaikalle
jonkun isä, tärkeännäköisenä,
oli tullut hakemaan lastaan kotiin
tai nähtävästi kahta,
retkeltä palannut ohjaaja
irrotti käsiraudat   toivotti hyvää kotimatkaa
isä kiitti päivästä  kiskoi lapset hiuksista takakonttiin




Päästyäni takaisin hiekkatielle huomasin
ettei jalkapohjiini enää koskenut

kirjottamisesta

kirjotan ku oon lähdössä, kirjotan ku palaan
ku taas pakkaan kamat ja jatkan matkaa
kirjotan periltä  et oon vielä puolimatkantiellä
kirjotan ku sattuu niin ettei sil oo sanoja, ku oon niin kiitollinen et sitä on mahotonta osottaa
ku yritän ymmärtää ku yritän ylittää ymmärrystä ku yritän pyrkiä hyvään ku pyrin pysähtymään ku pyrin hyväksymään

kirjotan ku en osaa avata suuta mut on saatava sanottua
ettei sydän pakahdu halvaannu pakastu
kirjotan  ku oon saanu suuni avattuu mutten puettuu ajatuksiini oikeiksi sanoiksi
kirjotan ku oon niin pahoillani ettei saa sanottuu
eikä oikein haluis kirjottaakaa

kirjotan ku haluisin syleillä maailmaa mut kädet ei oo tarpeeks pitkät
kirjotan kohti aamuu, ei et aika kuluis
yö virtaa musteesee, löytää syvällisempiä sanoja
ku päivänvalo se ei valita virheist joit kirjotan et oppisin niistä
muistaakseni kuinka oon ollu ja kääntyny
kirjotan vikat sanat viel ku kaikki on päättyny, kirjotan
ku oon kirjottamiseen päätyny
enkä enää oikein osaa muutakaan senkää vertaa

kirjotan ku kaipaan syliä
ku kaipaan sylistä
ku kaipaan sylissä

kirjotan ku kaipaan lempee, rakkautta
kirjotan ku tarvisin halausta
ja ku tarviin suhteutusta
ku pelkään
et pitäs taas alottaa kaikki alusta, kirjotan
ja alotan kesken tarinan ku pahimmat ylämäet on jo kavuttu
ja ku silmät painuu kii nii en enää kirjota
oon riittävästi sillä kertaa sanonu, nään unta kirjottamisesta
herätessä   kirjotan taas
saadakseni kaiken alkamaan, saadakseni itseni jakamaan jaksamaan mä kirjotan
huonosti rumasti likasesti, kauniisti vihasesti pikasesti hitaasti
yli ali kierosti suoraan  vinoja pinoja papereita lattialla
kirjotan niin et jään kisas vikaksi niin et paperi mut sisäänsä imaisi
kirjotan niin et käteen sattuu nii et unohan mitä oon kirjottanu
sit voin sanoo taas kaiken uudestaa, muuttaa näkökulmaa
kirjotan vaik se ois turhaa vaik kaikki mitä sanon ois tuubaa
nii mä kirjotan ja toivon et löytyy orkesteri
kirjotan vaikka ongelmistani
niin ku et mul on kiikarit
joil näkee aina auringonlaskun

kirjotan vaik ois taivas kattona ja sänky matto vaa
kirjotan pitääkseni itteni hengissä kirjotan itteni kenkiin kengistä penkkiin penkistä
henkiin hengiltä kirjotan ku oon hengissä kirjotan ku on pakko niin ku on pakko hengittää
kirjotan kotona ystävällä junassa bussissa, kirjotan vihkoon kirjaan tietokoneelle tarkastusmaksun taa
kirjotan käteen ku tavataan selkään ku halataan huuliin ku suudellaan
kirjotan ku on pakko ja vastuu
niin ku siivetön lentokone jonka on tehtävä pakkolasku