Harrastimme kiihkeää seksiä Kiss FM:n chatissa
sinun kuppikokosi oli D90
minun penikseni taas
pidempi kuin jalkani
hinkkasit nännejäsi yhteen
kiihotuin siitä niin että levitin reikäsi
itseni kokoiseksi ja astuin sisällesi
puhuin kohtusi kanssa lapsista
kunnes keskustelu kuivahti
1.2.2012
(nimetön)
I
yritä tajuta olennaisuutta olematta osata sitä
=> tyhmä
II
tajua olennaisuus
olemalla yhtä
III
ole osa olennaisuutta muiden kanssa
=> ryhmä
IV
tajua itsesi kirjoittamassa
=> ota pois kynä
(mut sitä en myönnä)
V
naura loppuun
koska sulla on kehäpäätelmä
yritä tajuta olennaisuutta olematta osata sitä
=> tyhmä
II
tajua olennaisuus
olemalla yhtä
III
ole osa olennaisuutta muiden kanssa
=> ryhmä
IV
tajua itsesi kirjoittamassa
=> ota pois kynä
(mut sitä en myönnä)
V
naura loppuun
koska sulla on kehäpäätelmä
31.1.2012
20.1.2012
15.1.2012
pitkäkarvaset koirat ja löysät paskat
kuin vesipisarat
roikkuvat pienet paskakikkareet karvojen päistä
isoa pehmeää paskaa liimaantuneena turkkiin
kovia kökköjä joilla on pehmeä paskasydän
paskavanat valuvat puroina
kuukauden vanhoja paskajäämiä
viikon vanhoja paskajäämiä
eilisiä paskajäämiä
juuri hetki sitten
saapunut paskajäämäerä
haisee railakkaasti suihkukopissa
kun koira on pesussa
myöhemmin mietin: mistä tää paskanhaju vielä tulee?!
se on tarttunu sormenpäihin
vittu
miten upeet
roikkuvat pienet paskakikkareet karvojen päistä
isoa pehmeää paskaa liimaantuneena turkkiin
kovia kökköjä joilla on pehmeä paskasydän
paskavanat valuvat puroina
kuukauden vanhoja paskajäämiä
viikon vanhoja paskajäämiä
eilisiä paskajäämiä
juuri hetki sitten
saapunut paskajäämäerä
haisee railakkaasti suihkukopissa
kun koira on pesussa
myöhemmin mietin: mistä tää paskanhaju vielä tulee?!
se on tarttunu sormenpäihin
vittu
miten upeet
22.11.2011
9.11.2011
(nimetön)
I
Tulin hankkineeksi käsiraudat
kahlitsen niillä ilon sängyn päätyyn
rakastelen sitä kunnes se hurraa,
ehkä minun lapsistani tulee vähän tasapainoisempia.
II
Tulin hankkineeksi myös köyttä
hirtän sillä surun olohuoneen katosta
annan sille vauhtia katson kun se kiikkuu
ja nauran niin kovaa että hampaat lentää suusta
_____
Alkukeväältä.
Tulin hankkineeksi käsiraudat
kahlitsen niillä ilon sängyn päätyyn
rakastelen sitä kunnes se hurraa,
ehkä minun lapsistani tulee vähän tasapainoisempia.
II
Tulin hankkineeksi myös köyttä
hirtän sillä surun olohuoneen katosta
annan sille vauhtia katson kun se kiikkuu
ja nauran niin kovaa että hampaat lentää suusta
_____
Alkukeväältä.
9.10.2011
(nimetön)
Kehitin kokonaan oman kielen eteisessä
lysyssä lattialla peilin edessä
pitäen korvistani kiinni
katsoin suun liikettä
Kuuleeko
kuuleeko kukaan
Nyt kieli on mustelmilla
älä kiltti enää sano etten
ole yrittänyt puhua,
hengityskin saa uurteet huulissa verisiksi
mä puhun paperihaavaa.
Kun tulet kotiin
suunpielistä on lorunut lätäkkö laminaatille
uittelen siinä kaarnavenettä
anna tuulen keinuttaa
anna huules
niin ku ei kukaan
niin ku ettei ois ikin muuta meinannukaa
Vastaan silmillä joita emme kestä katsoa
katsot silmillä joita emme kestä katsoa
pyyhin suuni hihaasi kavahdat
anteeksi
en muistanutkaan miten kovaa viimeksi pitelin ranteistasi
kun taoit sanoja minusta ulos,
kuuletko
rintakehän alla sydän sanoo
pum
pum
kaikilla kielillä
14.9.2011
Tätä en sano
söherrän paperille kuulakärkikynällä mm. sarjakuvahahmontapaisia
ne on vähän ku unia,
tai jotain.
- surullisen näkösen lintumiehen hiukset palaa
- kissa jolla on hassu kaapu ja arabialaistyyliset kengät on tyytyväinen ja kiinnostuneen oloinen
- saatana on pukin ja ihmisen sekasikiö, sillä on marsun hampaat, päällä musta haalari
- nalle on jotenki järkyttyny ja tosi koominen
- sit jossain lukee et ikävä
- ja et mul on niin siniset silmät että peili soittaa mulle viululla surusävelmäm
- vasemmas yläkulmas on tähtitähden sisällä ja sen sisällä pallo ja sen koko jutun päällä huvittava sydän josta lähtee jotain sähkösäikeitä ylös ja ihan kulmas on ihmettyneen näkönen kalju mies jolla on kädessä kaljatölkki
siit kaikki lähti.
_____
Tuli olo, että jotain uutta nyt tänne. Viimeisin päivitys kesäkuulta ja sekin runo melkein vuoden takaa. Ylemmän kirjotin pari viikkoa sitten. Musiikkia tulee myöhemmin syksyllä, kun kunnolla pimenee. Hyvää kesän jättämistä, olkoon elämä valoisa, syksyn väriloisto, tummuus, antoisa. Sitten syvenee.
ne on vähän ku unia,
tai jotain.
- surullisen näkösen lintumiehen hiukset palaa
- kissa jolla on hassu kaapu ja arabialaistyyliset kengät on tyytyväinen ja kiinnostuneen oloinen
- saatana on pukin ja ihmisen sekasikiö, sillä on marsun hampaat, päällä musta haalari
- nalle on jotenki järkyttyny ja tosi koominen
- sit jossain lukee et ikävä
- ja et mul on niin siniset silmät että peili soittaa mulle viululla surusävelmäm
- vasemmas yläkulmas on tähtitähden sisällä ja sen sisällä pallo ja sen koko jutun päällä huvittava sydän josta lähtee jotain sähkösäikeitä ylös ja ihan kulmas on ihmettyneen näkönen kalju mies jolla on kädessä kaljatölkki
siit kaikki lähti.
_____
Tuli olo, että jotain uutta nyt tänne. Viimeisin päivitys kesäkuulta ja sekin runo melkein vuoden takaa. Ylemmän kirjotin pari viikkoa sitten. Musiikkia tulee myöhemmin syksyllä, kun kunnolla pimenee. Hyvää kesän jättämistä, olkoon elämä valoisa, syksyn väriloisto, tummuus, antoisa. Sitten syvenee.
23.6.2011
Sormeton kitaristi
Kitaristi, jolla ei ole sormia:
Rrämps!
Äiti suositteli rumpua
isä nyrkkeilyä, mutta kun
Rrämps! kuulosti paremmalta
Hänen ensimmäinen sävellyksensä kuuluu:
Rrämps… Rrämps. Rrämps!
Se on kuvaus
hänen kehityksestään soittajana
Joskus hän unelmoi sormista,
mutta kuunnellessaan muiden soittoa
hän aina huomaa
ettei kukaan muu soita niin kuin hän
Rrämps!
Äiti suositteli rumpua
isä nyrkkeilyä, mutta kun
Rrämps! kuulosti paremmalta
Hänen ensimmäinen sävellyksensä kuuluu:
Rrämps… Rrämps. Rrämps!
Se on kuvaus
hänen kehityksestään soittajana
Joskus hän unelmoi sormista,
mutta kuunnellessaan muiden soittoa
hän aina huomaa
ettei kukaan muu soita niin kuin hän
6.5.2011
Playmobil -mies
Playmobil-mies osti tontin järven rannalta uimahousut jalassa
palkkasi virolaisen työmiehen kaatamaan sieltä kaikki puut, toisen kuskaamaan ne pois
kolmannen istuttamaan pihan keskelle 100-vuotiaan naavapartaisen koivun
jotta hän voi lepuutella sen varjossa lopen uupuneena ja odotella
että helikopterit tuovat hänen playmobil –talonsa.
Jotta aika ei olisi käynyt pitkäksi
hän palkkasi työttömiä kanniskelemaan sylin kokoisia kiviä ympyrässä
ja huuteli välillä heitä vaihtamaan kiertosuuntaa,
näin Playmobil-mies loi pienelle pitäjälle työpaikkoja.
Kaupunginjohtajat olivat tyytyväisiä
kun Playmobil-mies vieläpä kutsui heidät saunomaan,
vuorotellen he taputtelivat hellästi hänen selkäänsä vihdalla
hymyillen niin että suunpielet paukkuivat.
Playmobil-miehen thaimaalainen vaimo tarjoili miehille virvokkeita
sytytteli sikareita kun miehet istuivat terassilla
ja ihailivat playmobil-miehen uljasta venettä
joka hädin tuskin mahtui järveen.
palkkasi virolaisen työmiehen kaatamaan sieltä kaikki puut, toisen kuskaamaan ne pois
kolmannen istuttamaan pihan keskelle 100-vuotiaan naavapartaisen koivun
jotta hän voi lepuutella sen varjossa lopen uupuneena ja odotella
että helikopterit tuovat hänen playmobil –talonsa.
Jotta aika ei olisi käynyt pitkäksi
hän palkkasi työttömiä kanniskelemaan sylin kokoisia kiviä ympyrässä
ja huuteli välillä heitä vaihtamaan kiertosuuntaa,
näin Playmobil-mies loi pienelle pitäjälle työpaikkoja.
Kaupunginjohtajat olivat tyytyväisiä
kun Playmobil-mies vieläpä kutsui heidät saunomaan,
vuorotellen he taputtelivat hellästi hänen selkäänsä vihdalla
hymyillen niin että suunpielet paukkuivat.
Playmobil-miehen thaimaalainen vaimo tarjoili miehille virvokkeita
sytytteli sikareita kun miehet istuivat terassilla
ja ihailivat playmobil-miehen uljasta venettä
joka hädin tuskin mahtui järveen.
26.4.2011
16.4.2011
(nimetön kevät-runo)
Kävelen lumikengillä hiekkatiellä
näinä päivinä pitäisi olla varovainen,
sääprofeetta lupasi kylmintä talvea koskaan.
Tein alkusyksystä jääpuikoista hampaat itselleni
opettelin rakentamaan iglun siltä varalta
että kämppä lähtee alta, ennen talven tuloa.
Kärräsin karhuille loppusyksystä kasvispihvejä,
dyykkaamaani hunajaa,
ja väsyttäviä romaaneja
pitkälle kevääseen.
Ja koska silloin kaikkia väsyttää
upotin pieniä tähtiä lumihankeen
jotta ne lumien lähdettyä piristäisivät:
herätkää, herätkää
huomatkaa, rakastakaa!
Sanovat että rakkaus
on klisee ja sydän sen viimeinen
ee. Mä sanon nainen
suutele mut mustelmille, näytän sulle oven
josta talvi lähtee
ja avaan sen.
näinä päivinä pitäisi olla varovainen,
sääprofeetta lupasi kylmintä talvea koskaan.
Tein alkusyksystä jääpuikoista hampaat itselleni
opettelin rakentamaan iglun siltä varalta
että kämppä lähtee alta, ennen talven tuloa.
Kärräsin karhuille loppusyksystä kasvispihvejä,
dyykkaamaani hunajaa,
ja väsyttäviä romaaneja
pitkälle kevääseen.
Ja koska silloin kaikkia väsyttää
upotin pieniä tähtiä lumihankeen
jotta ne lumien lähdettyä piristäisivät:
herätkää, herätkää
huomatkaa, rakastakaa!
Sanovat että rakkaus
on klisee ja sydän sen viimeinen
ee. Mä sanon nainen
suutele mut mustelmille, näytän sulle oven
josta talvi lähtee
ja avaan sen.
10.4.2011
Ailahtelevaa ympäripyöreyttä
1. tienkulmia*
2. lentokala**
3. lähtö
4. tuekses
5. tasaantuminen, mukana eli
6. hana hankaa
7. pakokupilla
8. rypeminen
9. veisit mut kotiin
10. palohälytin
11. menköön hyvin***
taustat: juh6, paitsi *eli, **eli&juh6 ja ***ukko
räppiä, runoa, rytmiä, säveltä, samplea, synaa
fyysisen kappaleen löytää The Funkiestista, Stupidosta ja multa esim. > ohujikuu @ gmail . com 8€
täält voi kuunnell ja ladata tahtoessaan
Pari runoa
Mulla on välillä paha tapa lässähtää istumaan tekstieni päälle, niin ku ensimmäistä poikastaan hautova strutsiemo, joten tässä ens alkuun pari vähän vanhempaa tekstiä. Taitaa olla vuoden 2009 satoa, viime vuonna vähän editoitu.
Ilmainen joukkoliikenne
Sain taas sakot junassa
pitäis kai sopia maksujärjestelmä
mutta ehkä järjestelmä kaatuu ennen sitä,
eräpäivää.
Paska maailma
Mä haistatan aina
pitkät kapitalismille ja
väännän tortut valtiolle
koska ne on paskoja juttuja.
Ilmainen joukkoliikenne
Sain taas sakot junassa
pitäis kai sopia maksujärjestelmä
mutta ehkä järjestelmä kaatuu ennen sitä,
eräpäivää.
Paska maailma
Mä haistatan aina
pitkät kapitalismille ja
väännän tortut valtiolle
koska ne on paskoja juttuja.
4.3.2011
1. tien kulmia
toistona, kaikuna teräviä kadunkulmia
ratkoa housuista samoja pulmia
kurjia aamunavauksia yläasteella kuultu ku
paistettu on läpimätää, maistettu käsi märkänä
heitetty roskiin, tongittu takas, pujotettu koukkuun ja käytetty onkivapana.
on ollu onni olla vapaana - märkä uni
niin ku et kaikki vaa tajuis ettei oo okei myydä perushintaa märkää budii
kuvajaiseni on ollu pikimusta vale
ilme löydetty laarista, jonka kyljessä luki ale
kah, ei se oo oravan vaa ihmisen pyörä, ei kurre kottikärryjä työnnä
pitää hyväksyä tyhmyytensä et voi kuvitella fiksuuttaan
tehdä siitä pala, polttaa se, kaikki saavuttama unohtaa ja taas kitkuttaa
kituuttaa ja sitä jaadaa.
mut kyl piruttaa hivuttaa minuuttaa
piirukaa vertaa parempaa suuntaa
jos kuulee soolokuoron päässä joka vaa buuaa
lasti takas ruumaan, lentokone tippuu
pilotti oli vaan takki, hätälaskun päällä lepää varjo
x4
no ohan täs keritty, isoks palloks muilt omia velkoja peritty
valoa etsitty
suon alla pesiytyneenä
eriytyneenä on erityinen mut sama syinen
pahalle ne
seuraukset, vaihdossa toiseenki käteen arpia
jos ois koht vaik kotiuskottava ettei tartteis lisää hankkia
pitää pystyy pystyst tekee skarppia.
on se surullista, säälittävää, ajautuu käsikähmään
ku on luullu näkevänsä vaik on ollu aamul vaa käsis rähmää
sit saa kyynärpäihin asti, hyi saatana
kelaa et oispa piessy paskaks tai tunkenu ihoo lyijyy, hyi saatana
miten pysty nykii hihast, hakee takas pihalt, ei kai voi ku ihailla
siks ymmärrykselle tää vika sippi
pellolle nurkkaan heitetty sirppi, ja rikottu poimuri
kasvakoon vapaana, piikkilanka-aidat päässä takana
emmä oo vampyyri
valkosipulia, valkosipulia
ei teräviä kadunkulmia
padoit sanoit ladoit jalkakäytävät
auttaessas hajotit pohkeet
ja posket itkusta
x2
___
ensimmäinen kerta, kun laulamistani on nauhoitettu... se oli pelottavaa. tämä on tainnut tulla kirjoitetuksi yhdeltä istumalta pitkälti. Jampassa 2008 ellen väärin muista, sängyn päädyssä yöllä.
ratkoa housuista samoja pulmia
kurjia aamunavauksia yläasteella kuultu ku
paistettu on läpimätää, maistettu käsi märkänä
heitetty roskiin, tongittu takas, pujotettu koukkuun ja käytetty onkivapana.
on ollu onni olla vapaana - märkä uni
niin ku et kaikki vaa tajuis ettei oo okei myydä perushintaa märkää budii
kuvajaiseni on ollu pikimusta vale
ilme löydetty laarista, jonka kyljessä luki ale
kah, ei se oo oravan vaa ihmisen pyörä, ei kurre kottikärryjä työnnä
pitää hyväksyä tyhmyytensä et voi kuvitella fiksuuttaan
tehdä siitä pala, polttaa se, kaikki saavuttama unohtaa ja taas kitkuttaa
kituuttaa ja sitä jaadaa.
mut kyl piruttaa hivuttaa minuuttaa
piirukaa vertaa parempaa suuntaa
jos kuulee soolokuoron päässä joka vaa buuaa
lasti takas ruumaan, lentokone tippuu
pilotti oli vaan takki, hätälaskun päällä lepää varjo
x4
no ohan täs keritty, isoks palloks muilt omia velkoja peritty
valoa etsitty
suon alla pesiytyneenä
eriytyneenä on erityinen mut sama syinen
pahalle ne
seuraukset, vaihdossa toiseenki käteen arpia
jos ois koht vaik kotiuskottava ettei tartteis lisää hankkia
pitää pystyy pystyst tekee skarppia.
on se surullista, säälittävää, ajautuu käsikähmään
ku on luullu näkevänsä vaik on ollu aamul vaa käsis rähmää
sit saa kyynärpäihin asti, hyi saatana
kelaa et oispa piessy paskaks tai tunkenu ihoo lyijyy, hyi saatana
miten pysty nykii hihast, hakee takas pihalt, ei kai voi ku ihailla
siks ymmärrykselle tää vika sippi
pellolle nurkkaan heitetty sirppi, ja rikottu poimuri
kasvakoon vapaana, piikkilanka-aidat päässä takana
emmä oo vampyyri
valkosipulia, valkosipulia
ei teräviä kadunkulmia
padoit sanoit ladoit jalkakäytävät
auttaessas hajotit pohkeet
ja posket itkusta
x2
___
ensimmäinen kerta, kun laulamistani on nauhoitettu... se oli pelottavaa. tämä on tainnut tulla kirjoitetuksi yhdeltä istumalta pitkälti. Jampassa 2008 ellen väärin muista, sängyn päädyssä yöllä.
2. lentokala
kauniita olivat sanat toisten suusta sanottuna,
kielenkärjellä siroiksi hiottuja
mielessä palasiksi hajotettuna, piti kauan kadotettua
jonka piti pölyn läpi paistaa
raaoistakin jotain joka kestää vaik silt ruumiin raiskaa
mut rumia oli lauseet, ei uskaltanu niitä ite kuulla
karkeina vailla sileää, jonka vierellä pystyisi sietämään,
oli jaloista karvat vietävä.
tien pientareella ei nähny partaterien sukeltavan metsään
mut sääriä pakkanen puhutteli, niin kai oli sit pakko lentää
kohmeiset siivet rapisivat kun kuiski hädän hetkeä
jalat petti alta, kun luulivat tämän tehneensä
sydän ennen niin pehmeetä, nyt vain pelkkä elin
ja koska pelkäsi selin, lähti lentoon selkäevin
lintujen keskellä on lentokala
ojenna sille suukko, se syö sulta huulet
kun lentokalan siipien läiskähdyksen äänen kuulet
huuda äänijänteet tules, mitäs pirua sä tänne tulet!
turha on pinta jossa luodaan kaikki aallot raajojen pärskähdyksin
tai vesii kohti hengittävä saa tutan, joka kiroo: Aion pärjää yksin!
taivaan salamavalon välähdyksin pyrin täyttämään tän diskon
jonka ainoossa pimeessä nurkassa istuin ja muiden tympeillä katseilla itseäni viskoin
sukkien kadonneet paritki itteeni kiskoin ja mietin: miksei ne sovi mun käsiin!
voivoi parkaa, kaikki on liian rankkaa,
uin kun näin rannassa valomerkkien kangastuksia
näin ladut liukkaana, käsilläni kannoin suksia
majakan valo tarttu silmieni kalvojen verkkoon
hämähäkki söi saaliin, mut ku sen silmät olivat niin surullisia
lintujen keskellä on lentokala
ojenna sille suukko, se syö sulta huulet
kun lentokalan siipien läiskähdyksen äänen kuulet
huuda äänijänteet tules, mitäs pirua sä tänne tulet?
jäänee silti viimenen puheenvuoro sanoihin jotka ei tarkota mitään
lauseisiin, joil ei yritetä sanoo mitään mitä muka pitää
kopioidaha vois, katsella ilmeist mikä helposti kuullaan kauniina
valmistautuu etukäteen ja myhäillä kuka kauneiten laulaa kilpaa
taas tunne siit ettei kukaan kuule johtuu siit ettei osaa puhua
iloista suruja, aamupalaks ahmiin mahanpuruja
päässä harmaita huhuja, koska mustia on valheet
pelasta maailma ku itelles oot tehny valkeesta kahleet
ei riitä rahkeet ei riitä alkeet, ei selityksii tartte
ei haluu mennä poikki mut vähitellen halkeilee
ällöttävää on veri, jonka saa haavoistaan noroamaan
koska se valuu vain kun sydän ei ollut kotonansa
lintujen keskellä on lentokala
ojenna sille suukko, se syö sulta huulet
kun lentokalan siipien läiskähdyksen äänen kuulet
huuda äänijänteet tules, mitäs pirua sä tänne tulet!
___
lentokala on levyn teksteistä vanhin, syntyi syksyllä 2006 asuessani Espoossa. melko poikkeuksellisesti koko laulu yhdeltä istumalta. tähän oli tosi vaikea löytää taustaa. jonain päivänä löysin arkistoista tuon elin tekemän pohjan ja palaset loksahtelivat kohdalleen.
kielenkärjellä siroiksi hiottuja
mielessä palasiksi hajotettuna, piti kauan kadotettua
jonka piti pölyn läpi paistaa
raaoistakin jotain joka kestää vaik silt ruumiin raiskaa
mut rumia oli lauseet, ei uskaltanu niitä ite kuulla
karkeina vailla sileää, jonka vierellä pystyisi sietämään,
oli jaloista karvat vietävä.
tien pientareella ei nähny partaterien sukeltavan metsään
mut sääriä pakkanen puhutteli, niin kai oli sit pakko lentää
kohmeiset siivet rapisivat kun kuiski hädän hetkeä
jalat petti alta, kun luulivat tämän tehneensä
sydän ennen niin pehmeetä, nyt vain pelkkä elin
ja koska pelkäsi selin, lähti lentoon selkäevin
lintujen keskellä on lentokala
ojenna sille suukko, se syö sulta huulet
kun lentokalan siipien läiskähdyksen äänen kuulet
huuda äänijänteet tules, mitäs pirua sä tänne tulet!
turha on pinta jossa luodaan kaikki aallot raajojen pärskähdyksin
tai vesii kohti hengittävä saa tutan, joka kiroo: Aion pärjää yksin!
taivaan salamavalon välähdyksin pyrin täyttämään tän diskon
jonka ainoossa pimeessä nurkassa istuin ja muiden tympeillä katseilla itseäni viskoin
sukkien kadonneet paritki itteeni kiskoin ja mietin: miksei ne sovi mun käsiin!
voivoi parkaa, kaikki on liian rankkaa,
uin kun näin rannassa valomerkkien kangastuksia
näin ladut liukkaana, käsilläni kannoin suksia
majakan valo tarttu silmieni kalvojen verkkoon
hämähäkki söi saaliin, mut ku sen silmät olivat niin surullisia
lintujen keskellä on lentokala
ojenna sille suukko, se syö sulta huulet
kun lentokalan siipien läiskähdyksen äänen kuulet
huuda äänijänteet tules, mitäs pirua sä tänne tulet?
jäänee silti viimenen puheenvuoro sanoihin jotka ei tarkota mitään
lauseisiin, joil ei yritetä sanoo mitään mitä muka pitää
kopioidaha vois, katsella ilmeist mikä helposti kuullaan kauniina
valmistautuu etukäteen ja myhäillä kuka kauneiten laulaa kilpaa
taas tunne siit ettei kukaan kuule johtuu siit ettei osaa puhua
iloista suruja, aamupalaks ahmiin mahanpuruja
päässä harmaita huhuja, koska mustia on valheet
pelasta maailma ku itelles oot tehny valkeesta kahleet
ei riitä rahkeet ei riitä alkeet, ei selityksii tartte
ei haluu mennä poikki mut vähitellen halkeilee
ällöttävää on veri, jonka saa haavoistaan noroamaan
koska se valuu vain kun sydän ei ollut kotonansa
lintujen keskellä on lentokala
ojenna sille suukko, se syö sulta huulet
kun lentokalan siipien läiskähdyksen äänen kuulet
huuda äänijänteet tules, mitäs pirua sä tänne tulet!
___
lentokala on levyn teksteistä vanhin, syntyi syksyllä 2006 asuessani Espoossa. melko poikkeuksellisesti koko laulu yhdeltä istumalta. tähän oli tosi vaikea löytää taustaa. jonain päivänä löysin arkistoista tuon elin tekemän pohjan ja palaset loksahtelivat kohdalleen.
3. lähtö
lähtö
hiljaa yöllä salaa
silmäluomien alta säikyttää perään kaituuttakasit
jo käsi pakkasen puristuksessa ulkoilmaa tervehti
ovien takaa naapurien ovisilmätki väsymystä veresti
olisit halunnu auringon vierees mut se jätti sulle koko pilvipeiton
kapaloiduit sisää ja käytös teki mielistä velton
sydämen morsetuksest heikkoo, sanoist katkonaisia
ja stop, tuli ennen kuin ymmärryksen kanssa.
sumussa haparointii, ei kuulu enää torvensoittajaa
jos näöst vaik korvat poistattaa...
puolikkailla silmillä näkee täysikuulla sirppejä
en usko että osaan lentää, mut jotain oon kelannu saanu vinkkejä
on se mitä vaan, tunnen kameleontin geenit soluissa
ettei kukaa vittis huomaat kävelystä vain oikeilla poluilla
joiden varsilla ei kellää aina katsovien kannustavaa huutoa
ku suutaa avaavat, sanovatki olevansa kuuroja
päässä silti porisee, keitetää vaik puuroa
et on jotain mitä tarjota jos päähän tulee reikä
ja niin mä toivon osaavani puhua universumeista mut kielessäni vain yksi haara
melkein purin sen kokonaan irti ku en mitään muuta mahtanu
tiesin miten sängyssä vavahdetaan, tyhjyyttä, ja kavahdetaan
liimataan saranat, viillellään oven kahvaa ja toivotaan et aika parantaa
ei auta et lähetää ja tullaa toivoen kaikista parasta
ku ei yhteiskuntakaa oo selvinny ees edellisestä lamasta
niin pahoi piilopaikkoi löydettiin et etsittiin kuukausia
ja ku äänimerkkei annettiin sahattiin toisiamme kahtia
jos suu sulkeutuu lähtimiselle
niin askelten kaiut rappukäytäväs jälleennäkemiselle
kynnyksen yli, sisään, kaadutaan
otetaan vastaan, tyrkitään pois
x2
___
alun perin nimi oli "lähdin hiljaa" ja lähestymistapa hieman erilainen, muutin persoonaa loppujen lopuksi. ja biittikin oli tuossa toisessa versiossa vähän "räpimpi". tässä oli toinen pieni versen pätkä nauhotettuna, jonka nappasin jostain toisesta biisistä tähän mukaan, mutta totesin sen sotkevan levykokonaisuutta liikaa... kirjotettu suorittaessani tuomiota totaalikieltäytymisestä Seutulan avovankilassa alkutalvesta 2006. se vierailu jäi onneksi vain kolmeen viikkoon äitini oivan armahdusanomuksen ja ilmeisesti Tarja Halosen hetkellisen mielenhäiriön johdosta. harmi ettei armahduksia perustella.
hiljaa yöllä salaa
silmäluomien alta säikyttää perään kaituuttakasit
jo käsi pakkasen puristuksessa ulkoilmaa tervehti
ovien takaa naapurien ovisilmätki väsymystä veresti
olisit halunnu auringon vierees mut se jätti sulle koko pilvipeiton
kapaloiduit sisää ja käytös teki mielistä velton
sydämen morsetuksest heikkoo, sanoist katkonaisia
ja stop, tuli ennen kuin ymmärryksen kanssa.
sumussa haparointii, ei kuulu enää torvensoittajaa
jos näöst vaik korvat poistattaa...
puolikkailla silmillä näkee täysikuulla sirppejä
en usko että osaan lentää, mut jotain oon kelannu saanu vinkkejä
on se mitä vaan, tunnen kameleontin geenit soluissa
ettei kukaa vittis huomaat kävelystä vain oikeilla poluilla
joiden varsilla ei kellää aina katsovien kannustavaa huutoa
ku suutaa avaavat, sanovatki olevansa kuuroja
päässä silti porisee, keitetää vaik puuroa
et on jotain mitä tarjota jos päähän tulee reikä
ja niin mä toivon osaavani puhua universumeista mut kielessäni vain yksi haara
melkein purin sen kokonaan irti ku en mitään muuta mahtanu
tiesin miten sängyssä vavahdetaan, tyhjyyttä, ja kavahdetaan
liimataan saranat, viillellään oven kahvaa ja toivotaan et aika parantaa
ei auta et lähetää ja tullaa toivoen kaikista parasta
ku ei yhteiskuntakaa oo selvinny ees edellisestä lamasta
niin pahoi piilopaikkoi löydettiin et etsittiin kuukausia
ja ku äänimerkkei annettiin sahattiin toisiamme kahtia
jos suu sulkeutuu lähtimiselle
niin askelten kaiut rappukäytäväs jälleennäkemiselle
kynnyksen yli, sisään, kaadutaan
otetaan vastaan, tyrkitään pois
x2
___
alun perin nimi oli "lähdin hiljaa" ja lähestymistapa hieman erilainen, muutin persoonaa loppujen lopuksi. ja biittikin oli tuossa toisessa versiossa vähän "räpimpi". tässä oli toinen pieni versen pätkä nauhotettuna, jonka nappasin jostain toisesta biisistä tähän mukaan, mutta totesin sen sotkevan levykokonaisuutta liikaa... kirjotettu suorittaessani tuomiota totaalikieltäytymisestä Seutulan avovankilassa alkutalvesta 2006. se vierailu jäi onneksi vain kolmeen viikkoon äitini oivan armahdusanomuksen ja ilmeisesti Tarja Halosen hetkellisen mielenhäiriön johdosta. harmi ettei armahduksia perustella.
4. tuekses
päästeli päästä aamupalan
phyh, mitää jääkaappii tueksee
saiki lusikalla korvasta kaapimaan huolet esiin
sen lautasen piti tyhjänä pysyä, nyt kuolee, ehkä, ylipainoon
sylii vainoo, iskee pahaa silmää
tulee halu hukkuu vesilasii peilattuu palaa itsestää
mitä nyt minä nyt teen
tiktik, neuvo tais olla: mil vaa nesteel muste pois syytteestä
mut viemärii, oo jaksanu auki ronkkii
argumentit järjestäytyy uudellee, ois pitäny niit kuolleit hiuksii sieltä tonkii
sisimmässä ties ettei kaikki ollu kohallaan
jonku toisen postilaatikost löys kutsun ja vastas kohdataan
eikä tavatessa huomannu ettei toivottanu terveeks
sairasta kättelyy, pisaratartuntoi selkään ja alle
eikä ymmärtäny hätähuudoks
vaik kiekas mahan kuralle
vielä on karvoi kehost irti revittävän
tunnen otteen hellittävän, tunnen otteen hellittävän
älä kanna korteas kekoon,
jos et vielä välitä muurahaisista
kainalosauvoja halus luoda, ei katkoa
mut ryömii polvet veril ku ei muistanu housuja ratkoa
sekunnis selväks kaikki asiat, tunnin sisäl ämpäri päässä, ympäripäissään
hyvin näistä päästään - ojaan asti, krapulas aamul sammakkohäissä
tunne kädet vapisemas selässä
tue, ku makaa maassa nenällä
ei hitto, ryömi vaik järvee, puhdistaudu
ui vastarannalt uus alku tääl puhalletaa vastatuulta
pesästä ehkä joskus tippu, metsona kotkan pesäst
pudotusta ainoona lentona vatvonu
padonnu, aina vain janonnu ku kaikonnu oli suukin
se ainoo oikee suutin vain vaivoil puhunu omat haavat ainoo puristin
huutais joskus taakse jää huurut, ettis reitin takas kotipuuhun
kaikki liat luuttuutki ja jos jää tuntuu siit et
jot-jot-jotain puutuu siltiki,
nii nurkan päält pois kiskase viltti
pimeys halaa jokasta kuutiometrii, vielä ehtii
miettimään et näin näin sydäntä ennenkin viilsi
ja alkaa huomata et luuhaarniskan huomassa
se on just tarpeeks suojassa
voi se kaikki kaunis sinussa, älä viitti kuorsata
vielä on karvoi kehost irti revittävän
tunnen otteen hellittävän, tunnen otteen hellittävän
älä kanna korteas kekoon,
jos et vielä välitä muurahaisista
___
jonain iltana Jampassa (2008?) kirjoitettu. ontossa kolkossa olohuoneessa. kertsi joskus myöhemmin.
phyh, mitää jääkaappii tueksee
saiki lusikalla korvasta kaapimaan huolet esiin
sen lautasen piti tyhjänä pysyä, nyt kuolee, ehkä, ylipainoon
sylii vainoo, iskee pahaa silmää
tulee halu hukkuu vesilasii peilattuu palaa itsestää
mitä nyt minä nyt teen
tiktik, neuvo tais olla: mil vaa nesteel muste pois syytteestä
mut viemärii, oo jaksanu auki ronkkii
argumentit järjestäytyy uudellee, ois pitäny niit kuolleit hiuksii sieltä tonkii
sisimmässä ties ettei kaikki ollu kohallaan
jonku toisen postilaatikost löys kutsun ja vastas kohdataan
eikä tavatessa huomannu ettei toivottanu terveeks
sairasta kättelyy, pisaratartuntoi selkään ja alle
eikä ymmärtäny hätähuudoks
vaik kiekas mahan kuralle
vielä on karvoi kehost irti revittävän
tunnen otteen hellittävän, tunnen otteen hellittävän
älä kanna korteas kekoon,
jos et vielä välitä muurahaisista
kainalosauvoja halus luoda, ei katkoa
mut ryömii polvet veril ku ei muistanu housuja ratkoa
sekunnis selväks kaikki asiat, tunnin sisäl ämpäri päässä, ympäripäissään
hyvin näistä päästään - ojaan asti, krapulas aamul sammakkohäissä
tunne kädet vapisemas selässä
tue, ku makaa maassa nenällä
ei hitto, ryömi vaik järvee, puhdistaudu
ui vastarannalt uus alku tääl puhalletaa vastatuulta
pesästä ehkä joskus tippu, metsona kotkan pesäst
pudotusta ainoona lentona vatvonu
padonnu, aina vain janonnu ku kaikonnu oli suukin
se ainoo oikee suutin vain vaivoil puhunu omat haavat ainoo puristin
huutais joskus taakse jää huurut, ettis reitin takas kotipuuhun
kaikki liat luuttuutki ja jos jää tuntuu siit et
jot-jot-jotain puutuu siltiki,
nii nurkan päält pois kiskase viltti
pimeys halaa jokasta kuutiometrii, vielä ehtii
miettimään et näin näin sydäntä ennenkin viilsi
ja alkaa huomata et luuhaarniskan huomassa
se on just tarpeeks suojassa
voi se kaikki kaunis sinussa, älä viitti kuorsata
vielä on karvoi kehost irti revittävän
tunnen otteen hellittävän, tunnen otteen hellittävän
älä kanna korteas kekoon,
jos et vielä välitä muurahaisista
___
jonain iltana Jampassa (2008?) kirjoitettu. ontossa kolkossa olohuoneessa. kertsi joskus myöhemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)