(ote nimettömästä)

[...]
pihalla ei näy ketään    visusti lukossa
varaston ovet, kolmipyörät
linnut nukkuu puiden latvoissa sekaparvina
lokit, rastaat, haukat
metsikköön luikkii viimeinen rohkea supikoira
ja kettulauma
parkkipaikalla palaa hiljalleen hiipuvana
auton renkeita, mersun omistaja
olisit ollut aikoinaan tyytyväinen
jos olisi viety merkki konepelliltä
eikä kaikkea muuta
penkeistä sai Pekarisen alati kasvava perhe nojatuolit
ja tyynyjä, peileistä tyttärille ja parille pojalle meikkiboksiin
, silloin kun nyt enää paljoa meikataan,
etulasi ikkunaksi vanhalle Pikku-Tyynelle
ratti lähti merille pakolaislaivan mukaan,
vaihdesauvan pää puukon kahvaksi
renkaista sulatettiin vanteet lautasiksi
ja avainboksiin jäänyt halvan bourbon -pullon puolikas
[...]

Taskuista (1)

mun taskussa on
ollu taas bileet
tupakanmuruja ja kaljapullonkorkki!
saatanan tasku, oli

jo toinen kerta tällä viikolla
tasku vaan venyy saatanan saatanan tasku
se vaan venyy vaikka sen pohjalle
on kovettunu kolme purkkaa

Ihan kaikesta

He puhuivat hampaiden koloihin jääneillä sanoilla
sydämen murjotuilla lihaksilla
unohdetuilla hetkillä
kadotetuilla kielillä joissa on tuhansia kiertoilmauksia

koska ihan kaikesta
ei ole helppoa puhua.
He olivat vihaisia
ja he olivat pahoillaan,
toistensa ja itsensä puolesta

lähtiessä he halasivat
ja kiittivät,
ihan kaikesta

kas kun
kaikkien kanssa ei voikaan puhua noin ihan kaikesta

Paska tippuu

ja kun se paska tippuu alas
niin pönttö ku pönttö halkeaa
ja kun se paska viemäriin luikahtaa
epäonniselta rotalta ranka katkeaa
ja kun se paska putkesta plötsähtää meree
meri muuttuu ruskeeks, kalat kuolee
ja kun se vesi auringos höyrystyy pilveks

meiän kaikkien niskaan sataa paskaa

(nimetön)

huomasit heti

jopa ennen minua

jos joku huomaamattaankin sohaisi kusiaispesään joka piileskelee päässäni

kysyit tahdotko sokeria, se jo riitti

muurahaiset asettuivat rauhallisina takaisin urilleen

ja me vaihdoimme yhteisymmärtäviä katseita 

ja sinä puristit kättäni lujemmin ja minä tahdoin rakastella sinua

Kahvikuppi

tunsin kerran tyypin joka piti kovasti kahvikupistaan

se oli hänen ainoa kahvikuppinsa

hän ei välittänyt kahvista tai teestä tai kaakaosta tai lämpimästä mehusta

puhallellen pölyhiukkasia päältään se vain seisoa nökötti astiakaapissa

kerran kysyin että voinko keittää erityislaatuista teetä jota olin tuonut tuliaisena

hän nyökkäsi ja keittelin veden

kun olin kaatamassa vettä siihen kuppiin hän syöksyi paikalle

raivostuen nappasi kupin pöydältä ja asetti sen takaisin samalle paikalle kaappiin samaan asentoon

totesi että on vain hyvä tietää että se on siellä jos vaikka joskus tarvitsen sitä

(taas nimetön)

Astu alas vaateist
nyt suuris tanssisaleis ei tärise vesi laseis
lämpöä, ymmärrystä katseissa
kannustusta kättelyissä,
hellyyttä halauksissa, suloa suudelmis

kattokruunun linnunrata niin mikä on katto
punaset karvamatot kasvavaa sammalta
tähdet kynttilänliekkeinä roihuaa varjoille hurmoksen

yritti toivottaa hyvän muutoksen

(nimetön)

Ihan tiedä pitääkö lumota
vielä vähä lisää väkivahvaa puo'ttaa?
Heitellä niitä viileimpiä värssyjä
keitellä niitä himmeimpiä hämssyjä
tuntee aallot
vast ku alkaa nenäst pärskyä
ottaa vaivat vastaa kunnes hyvyys alkaa ärsyttää

ettii risteys jost vaa yhtee suuntaa käännytää
sanat joit käyttää käännyttämään
vakuuttelut mihi ain haluu päätyy tänää
lupaukset joit luvataa tietäen et
ei oo tarvetta.
kuvaukset asioist joit ei tuu tapahtumaa
hurraukset asioist jotka ei oo ehtiny tapahtumaa
pyyntö et löytys rakastuttavaa
pyyntö, et kevää jälkee pirtein takas tullaa
pyyntö, et NYT vapaudutaa
syytös etten tarpeeks ite pannu tapahtumaa
syytös et taas liian kriittinen syytös taas liian liian,
kytkös et pyrkimys kovin positiivinen

ja selityksen yritys:

mäki oon niin ihminen!

(nimetön)

sinulla on syyllisen siivet
kuulemma olet ne ansainnut - varisevat höyhenet
mukisematta
onhan selvä ettei tuollaista sanota syyttä

päivisin yksin kotona mietit voi-
sitko täyttää höyhenilläsi hänen tyynynsä
jos hyvät yöunet pehmentäisi,
arki iltapäivisin: siivet pois
nehän kasvaa aina takaisin
ja iltapäivällä irtoavat kuitenkin
mutta jäät miettimään mitä sitten irtoaisi

mulla oli joskus siivet joil ei voinu lentää
ei suojautua sateelta niiden alle, ei lehytellä kuumana kesäpäivänä
oli höyheniä pään sisällä, pieniä luita aivoissa
jotka ei koskaan asettunu paikoilleen

valtava tarve ymmärtää        tulla ymmärretyksi



teimmekö itsestämme maalitauluja?
pam
pam
ja
vielä yksi kaikumaan korviin
aina pitää mielessä virheensä
että tarpeeksi raskaasti kantaa syyllisyytensä,
en tiedä onko nyt pyyntikausi
ei kai pitäisi kiinnostakaan

tunne viha
tunne katkeruus, pahoinvointi
tunne ymmärtämättömyys
suhteutumattomuus ja oikeudenmukaisuus


vaikka olisitkin lintu  
                              siipesi olisivat liikaa

niin,

liikaa





taivas on Täynnä.

(nimetön)

puin päälleni mustat sukat
mustat bokserit mustan t-paidan
mustat housut mustan hupparin,
tuu nyt koskemaan mua liituvalhekäsillä



katsot syvälle sinisiin silmiin
aallokon keskellä lautan päällä poika vilkuttaa vieläkin ilman paitaa
sanot sen jälkeen: Katso

sun vaatteet kuoriutuu suruvaipastaan.





Ja toden totta
iho rahisee alas mannerlaattoina
vedän päähän mustan kommandopipon
mustat kumihanskat käsiin mustat maiharit ja mustat aurinkolasit,
ihan turhaan käännät päivää yöksi
tyynnytät vesiä

mä oon käärme

Melusaaste

Kävin rupattelemassa Ihmeauton tulevalle levylle:

(nimetön)

Keskiyöllä aukiolla metsän keskellä
kolme peuraa katsoi miten Kuu leikitteli oksien kanssa

"Katsokaa tuo näyttää ihan ihmiseltä", sanoi yksi

"Tuo taas kuusikätiseltä jättiläiskarhulta!", huudahti toinen

Kolmas katseli suoraan ylös taivaalle ja mutisi jotain siitä miten tähtikuvioille pitäisi vain antaa omat nimet kun ei niitä kuitenkaan muista

(nimetön)

Yömyöhällä nuotion äärellä kolme hirveä katseli savuvanoja.

"Eikö tuo näytä ihan käärmeeltä?", kysyi yksi

"Entäs tuo kaarre tuolla naaraan uumalta?", kysyi toinen

"Mutta näettekö tuon kirkkaan kiemuran tuolla ylhäällä?", kysyi kolmas

"se näyttää ihan Kuun sirpiltä."

Päiväkodin piha

Kävelin päiväkodin pihan läpi jonka hiekoituksena on murskattuja sormiluita
paljain jaloin, paljain sanoin
vannoin että sattuu

niin kuin pitääkin


Katsoin lapsia keinumassa, heidän kätensä olivat surkastuneet kiinni metalliketjuihin
ja tyttöjen pitkät hiukset sotkeutuneet toisiinsa
ja he kirkuivat
ja kirkuivat
ja kirkuivat
Hiekkalaatikolla joku halusi tulla haudatuksi hiekkaan
mutta he eivät osanneet lopettaa ennen kuin nenäkin näkyvistä katosi. Sitten toinen huusi
”Mun vuoro!” asettautuessaan makuulle

Näin lapsia makaamassa verisinä kentällä
yhden huutavan pystyssä ”Kuka pelkää puukkomiestä?!”
huusin että minä
hän lamaantui paikalleen ymmällänsä
Päiväkodinohjaajat istuivat tupapöydän ääressä imien kahvia kuin sadan kilon pullat
huutaen tasaisin väliajoin variksenäänillään
”Turpa kiinni kakarat!”
kunnes taas ryystivät kahvia niin että pöytää ympäröi höyryävä lätäkkö
Johtaja tuli pihalle
he alkoivat röhöttää kovaan ääneen
johtaja mylvi heidän mukanaan
ja ampui niittipyssyllä lapsia vaatteista kiinni leikkimökin seinään
ja sytytti sen tuleen
lapset nauroivat ja tanssivat mökin ympärillä käsikkäin ja heidän suustaan nousi savua

Esikoululaisten ryhmä palasi retkeltä
ohjaaja raahasi kummallakin kädellään kuollutta lasta jotka olivat käsiraudalla kiinni hänen ranteissaan
muiden laahautuessa heidän takanaan köytettyinä toisiinsa
Ja he lauloivat
oi he lauloivat
       mutta en ymmärtänyt sanaakaan
       mutta se oli ilovirsi
näin kuinka heidän silmänsä loistivat
ja sievät valkoiset hampaansa
Näin ison auton kaartavan parkkipaikalle
jonkun isä, tärkeännäköisenä,
oli tullut hakemaan lastaan kotiin
tai nähtävästi kahta,
retkeltä palannut ohjaaja
irrotti käsiraudat   toivotti hyvää kotimatkaa
isä kiitti päivästä  kiskoi lapset hiuksista takakonttiin




Päästyäni takaisin hiekkatielle huomasin
ettei jalkapohjiini enää koskenut

kirjottamisesta

kirjotan ku oon lähdössä, kirjotan ku palaan
ku taas pakkaan kamat ja jatkan matkaa
kirjotan periltä  et oon vielä puolimatkantiellä
kirjotan ku sattuu niin ettei sil oo sanoja, ku oon niin kiitollinen et sitä on mahotonta osottaa
ku yritän ymmärtää ku yritän ylittää ymmärrystä ku yritän pyrkiä hyvään ku pyrin pysähtymään ku pyrin hyväksymään

kirjotan ku en osaa avata suuta mut on saatava sanottua
ettei sydän pakahdu halvaannu pakastu
kirjotan  ku oon saanu suuni avattuu mutten puettuu ajatuksiini oikeiksi sanoiksi
kirjotan ku oon niin pahoillani ettei saa sanottuu
eikä oikein haluis kirjottaakaa

kirjotan ku haluisin syleillä maailmaa mut kädet ei oo tarpeeks pitkät
kirjotan kohti aamuu, ei et aika kuluis
yö virtaa musteesee, löytää syvällisempiä sanoja
ku päivänvalo se ei valita virheist joit kirjotan et oppisin niistä
muistaakseni kuinka oon ollu ja kääntyny
kirjotan vikat sanat viel ku kaikki on päättyny, kirjotan
ku oon kirjottamiseen päätyny
enkä enää oikein osaa muutakaan senkää vertaa

kirjotan ku kaipaan syliä
ku kaipaan sylistä
ku kaipaan sylissä

kirjotan ku kaipaan lempee, rakkautta
kirjotan ku tarvisin halausta
ja ku tarviin suhteutusta
ku pelkään
et pitäs taas alottaa kaikki alusta, kirjotan
ja alotan kesken tarinan ku pahimmat ylämäet on jo kavuttu
ja ku silmät painuu kii nii en enää kirjota
oon riittävästi sillä kertaa sanonu, nään unta kirjottamisesta
herätessä   kirjotan taas
saadakseni kaiken alkamaan, saadakseni itseni jakamaan jaksamaan mä kirjotan
huonosti rumasti likasesti, kauniisti vihasesti pikasesti hitaasti
yli ali kierosti suoraan  vinoja pinoja papereita lattialla
kirjotan niin et jään kisas vikaksi niin et paperi mut sisäänsä imaisi
kirjotan niin et käteen sattuu nii et unohan mitä oon kirjottanu
sit voin sanoo taas kaiken uudestaa, muuttaa näkökulmaa
kirjotan vaik se ois turhaa vaik kaikki mitä sanon ois tuubaa
nii mä kirjotan ja toivon et löytyy orkesteri
kirjotan vaikka ongelmistani
niin ku et mul on kiikarit
joil näkee aina auringonlaskun

kirjotan vaik ois taivas kattona ja sänky matto vaa
kirjotan pitääkseni itteni hengissä kirjotan itteni kenkiin kengistä penkkiin penkistä
henkiin hengiltä kirjotan ku oon hengissä kirjotan ku on pakko niin ku on pakko hengittää
kirjotan kotona ystävällä junassa bussissa, kirjotan vihkoon kirjaan tietokoneelle tarkastusmaksun taa
kirjotan käteen ku tavataan selkään ku halataan huuliin ku suudellaan
kirjotan ku on pakko ja vastuu
niin ku siivetön lentokone jonka on tehtävä pakkolasku

Yöllinen keskustelu, osa 2

Yömyssyn aikaan jatkettujen ajatusten jatkoilla

olohuoneen sohvalla höyryävät kupit kädessä yhden kynttilän valossa keittiössä parvekkeella tupakan savun katveessa

keskustelivat hampaiden koloihin jääneillä sanoilla nielaistuilla kielillä hikisin huulin he olivat
ja he olivat



ja sitten he olivat
kiitollisia
harvassa ne joiden kanssa voi keskustella noin

(nimetön)

juoksen itteni läkähdyksiin vikaan bussiin ku en aiempiin ehtiny
tai en
ootan aamun ekaa steissillä kaks ja puol tuntii vaik yö jonku venäläisen mamman kaa ois maksanu vaa kolmesataah
vikan bissen loput annan vähän ku vahingos kuurolle miehelle joka pummas rahaa
poltan liian monta tupakkaa ja heitän ala-ikäsille pari
koska fakit, ne näytti silt et niil on ehkä elämäs vähä pahempiiki ongelmia
jos mul ois enemmän fyrkkaa oisin heittäny perää teltat
pari päivää skutsis ratkasee jo monta ongelmaa
varsinki jos unohtaa ottaa ruuat mukaa

ku lopulta pääsen nousee junaa paan laput korville kuuntelen musaa
vaihdan kappaletta tiuhaan usein palaan samaan ikkunasta kattelen haikeena et millon
tää juna lähtee






















vihdoin kotoasemalta kävelemässä himaan
iso risteys just ennen kävelykatuu
vastaan tulee susi

arvoitus

näit aamulla enteen
valkoinen kyyhky lensi korkealla
törmäsi lentokoneeseen

(nimetön)

sinä yönä
sinä yönä
mä rakastelin sua ku jumalatarta

ku en muistanu
ku en muistanu
että Jumala
on harha

(nimetön)

minä en osaa edes pitää kädestä kiinni kunnolla
tarrasin niin kovaa että toiselta irtosi käsi
häpesin niin että oli lähdettävä
mutta unohdin jättää irrottamani käden sille kenelle se kuuluu
nyt se on kirjahyllyni päällä kynttilän ja afrikkalaisen patsaan välissä

mietin että pitäisi soittaa
että anteeksi että revin kätesi irti anteeksi että otin sen mukaan
että anteeksi että tunsin niin vahvasti että puristin niin kovasti
mutta mitä minä sitten yön yksinäisinä tunteina
salaa pimeässä hiippailisin hakemaan kaapin päältä ja
panisin tyynyni viereen mistä minä sitten pitäisin kiinni
kun haluaisin olla turvana pelkäämättä rikkovani

niin mietin että ei pitäisi soittaa
sitten sinä soitat että olenko nähnyt kättäsi
vastaan että tuossa se on kirjahyllyn päällä
ja sinä kysyt että ai kynttilän ja afrikkalaisen patsaan välissä
ja kysyt että olenko muistanut pyyhkiä pölyt sen päältä
ja sanon ettei se ole ehtinyt pahemmin pölyttyä
ja sanot että aijaa ja että nykyään sinulla on
paljon parempi käsi kuin se käsi oli että
uusi käsi ei irtoa niin helposti ja sanon että
sehän on hienoa ja kerrot seurustelevasi
miehen kanssa jolla on pihdit käsien tilalla
ja että se on tosi turvallinen mies se
ja minä mietin että mikä helvetin mies se
se semmoinen on jolla on pihdit käsien tilalla
että miksei edes vasaraa toisessa tai jotain mielikuvituksellisempaa
ja sitten minä tajuan että minullakin on pihdit käsien tilalla