Työpäivän jälkeen
kumppanini soitti juna-asemalta
”Hae minut!” ja
minä hain
minulla kesti
tulitikun raapaisun verran
liian pitkään
näin sen jo kaukaa
kumppanini kasvoista
kaahatessani aseman
parkkipaikalle
selitin kiireistäni
turhaan
koko matkan hän
nalkutti, päivitteli ja valitti
sitä miten en ikinä
tee mitään hänen vuokseen
olen romanttinenkin
kuin mistelin tilalla Wunderbaum
kuuntelin hiljaa
mietin milloin
hän oli viimeksi
vastannut suudelmiini
muuten kuin
kääntämällä katseensa
harmaiden pilvien
peittämään kaukaisuuteen
Kotona meitä odotti
vuosipäiväpäivällinen
söimme sen
kelmeän kattolampun
valaistessa
lautasten paljastuvaa pohjaa
koska en saanut
kynttilöitä syttymään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti