hän soitti kuin
valo
luolan perukoille
ilotuliteaariaa
silmälappujensa
alle mörökölli kuuli
päättäen hieman
kurkistaa
”Ooh…”, hän
sanoi
hän sanoi: ”Oooh!”
nousi ylös ja polki
silmälappuja jaloillaan
”En muistanutkaan
kuinka upeaa musiikki on.”
Ja hän alkoi
taputtaa
pölyrihmastot
varisivat hänen tassuistaan
hänen korvistaan
kuului onnen parahduksia
silmissä
tähtisadetikkuja
mörökölli tanssi
kun musiikki lakkasi
mörökölli
pysähtyi ensimmäistä
kertaa ihmettelemään
kuka siellä soitti
viimeisten sävelten
kaikujen kimpoillessa luolan seinämistä
hän lähti kohti
luolan suuaukkoa
ulkona paistoi
aurinko,
huomasi mörökölli
kun vaivihkaa kurkisti luolasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti