(nimetön)

meen metsikköön karkuun ihmisiä mä

kuvittelen olevani lähempänä kallion päällä asuvaa

vekkulia käkkärämäntyä kallion juurella bostailevaa ylpeetä kuusta mä

heitän niille femmat   kysyn miten menee, kuis kukkuu, hyvinks havisee

petyn joka kerta jos ne ei vastaa ja tahtoisin mennä isoimman loveen

pyytää anteeksi jäädä sinne äläkä käsitä väärin mä

pidän elämästäni kyllä

mutta kieltämättä pettymykset uusien ihmisten kohtaamisessa saa

pohtimaan miksen voinu syntyä puuksi

tai ekstrovertiksi

siirrän epämukavuusalueen jalkojes alle

katotaan kui paljon sä opit pitämään suosta

oon rämpiny  virvatulet kiinni ja arvaa

saappaat katos ja sormet palo