(nimetön)

sinä et ole eilisen teeren poika
istuit toissapäivänä kolmantena aitavariksena
viikko sitten synnyit oksalle pyyksi

kolmesataa kiertoa sitten olit käpytikka
nakutit pesän uhripuuhun
tasan tuhat kiertoa sitten olit suojeluslintu
naaras merikotka
kuvasi tatuoitu shamaanin tumman tukan alle niskaan,
ensimmäisellä matkalla aliseen toinen pääsi tippui.
takaisin keskisen rannalla
siirtolohkareen kokoinen muna
josta kuoriudut vielä jonain päivänä

ollapa

ollapa
loppukesäyönä pimeän
laskeutuva lämmin järvivesi

ollapa iltapalapöydällä
kannettomassa lasipurkissa
viimeinen auringonsäde

ollapa ametisti ja punainen jaspis yöpöydällä
ollapa graniittikasa sängyn alla
ollapa unensieppari ruispeltopedin yllä
ollapa päiväpeiton alla
puhtaat lakanat palatessa matkalta

ollapa havupehmuste
kengän
alla pa-
rtioiva
lentävä
pelastusvene
jossa on pohjassa reikä jotta ilma kiertäisi

ollapa tyyni järvenpoukamassa
aurinkosaari myrskyn keskessä
todeksi

paljastuva kangastus
tupa erämaassa
puut valmiina takassa
ollapa poutapilvivuoristo aamuverhon takana

ollapa kylmä käsi niskassasi kun
hellerajan ylityspaikalla on tunku

(nimetön)

en tiennyt että niin syviä tunteita voi kokea
Mariaanien hauta kuivuva lätäkkö sydämen rinnalla

ei kun takaisin kouluun

oppivelvollisuus ei lopu koskaan



joskus tuntuu etten haluaisi puhkaista kuplaa.
muovata siitä oikein ison ja pehmeän
leijailla sen sisällä tuulen mukana maailman
ääriin vilkuttaa alastonta peppua, katsokaa!
maan asukit!
tämä tässä on ugrilainen kermaperse

Isoäidistä

isoäiti puhuu muinaista kieltä
siinä on tuhansia ilmaisuja ymmärrykselle myötätunnolle ja ihmettelylle
isoäidin ruokapöytäkin puhuu muinaista kieltä
siinä on kaikenlaista hyvää
tuoretta tervettä vanhempaa ideaa uutta sovellusta

ennen kuin syödään isoäiti kiittää Jeesusta
kiitän mieleni laidalla isoäitiä
vapaasta tilasta kiittää mielessäni isoäitiä
ja nykyään sanon taas lopuksi isoäidin kanssa Amen,
sitten isoäiti kysyy mielipidettä
maailmanpolitiikasta turkistarhauksesta
perhesuhteista runoudesta
tarjoaa punaviiniä   puhun suuni puhtaaksi
isoäiti kuuntelee     esittää välikysymyksiä
              tulee olo kuin tietäisin jostain jotain
ja isoäiti tarjoaa lisää punaviiniä
              otan koska isoäidin ei ole hyvä juoda niin paljoa
ja isoäiti kehottaa ottamaan lisää ruokaa
olen ihan ähky   ja nykyään osaan kieltäytyä ajoissa
             mutta otan silti lisää koska ruoka on niin hyvää
isoäiti sanoo että minulla on älykkään ihmisen otsa
             ai koska siinä on ryppyjä
ja melkein uskon koska isoäiti on
viisas, älykäs ja lämmin kuin satukirjasta

(nimetön)

uppoa pinnalle

kellu syvyyksiin

pelastaudu



myrskyyn



(minä olen huono uimari
mutta sitäkin sitkeämmin minä
kuvittelen olevani sammakko järvellä
kroolatessani keskellä merta)

(nimetön)

mun huoneen ikkunasta seulaset tsiigaa mua ku pikkulasta joka vasta oppi kävelemään
mä tsiigaan niitä takas ilmeel ootteko jotai valoja jotka vasta oppi säteilemään
ne tuijottaa mua uudestaan ja mä kaivan jo nenää
ne tsiigaa mua ku hei herää ja jo mä sanon päivää ja ne sanoo yo
koska pisteet tippu
mä tsiigaan mun huoneen ikkunasta seulasia ku väreilkää mun kanssa
ne tsiigaa mua takas ilmeel ei me edes tunneta samoja värejä sun kanssa
mä tuijotan niitä uudestaan ja ne jo lepattaa pois
voiku päivä oota vielä vähän koska yo:n
pisteet on vielä hukassa

Lähetään

lähetään Itämeren rantaan kattomaan
ku kuolleita kaloja pulpahtaa pintaan
lähetään kahen viikon lomalle Talvivaaraan

lähetään mittaamaan Itä-Suomeen sienien Cesium -pitoisuuksia
lähetään Olkiluotoon nauramaan rakennusvirheille

lähetään tohon muutaman kilsan päähän hakkuuaukiolle telttailemaan
lähetään kurkkaamaan savuavan tehtaan piipun iirikseen
lähetään ruuhka-aikaan Stokkalle tai Itikseen
lähetään koulujen kesäloman alussa Lahden motarille
meditoimaan

lähetään lentokentän laidalle laskemaan
kuinka monta lintua lentää tunnissa turbiiniin

lähetään ihailemaan räjäytettyjä pirun peltoja
lähetään ihastelemaan kalliomaalauksia Pakanavuorelle
huomataksemme et joku on maalannu niiden kaikkien päälle
dinitrolilla ja kromilla
Illuminaatin logoja

lähetään tutkimaan vanhaa hylättyä tienvarsimotellia
ja löydetään sen pohjakerroksen vessan roskiksesta mätä käsi
heilutellaan sillä kädellä ylimmän kerroksen parvekkeelta
niin ku kuninkaallisten pitäisi


lähetään etsimään paikka jossa olla vain hiljaa
koska sivilisaation melumatto peittää kaiken muun alleen
etsitään maton kudoksista ihmisen mentävä reikä
ja huudetaan sieltä kovaan ääneen että antaa tulla perkele

lähetään rajuilmalla seisoskelemaan seudun korkeimman kuusen alle
syysmyrskyjen aikaan laivalle ja lukitaan ittemme kannelle
lähetään hengailemaan tornitalon huipulle
ku tuulennopeus ylittää 30 metriä sekunnissa ja katto on jäässä
ja leikitään että muka hypättäis alas

(nimetön)

alkaa olla aika jatkaa matkaa
liian pitkään pysyny aloillaan
yli vuoden verran samassa paikassa
vaikka se oli tarkotuskin niin
levottomat jalat vaivaa mua nyt öisin
herään aamulla hikisenä, kunto kasvaa kohisten
uin unissani vesiputouksia vastavirtaan

palasin kotikylään löytämään
ne samat asiat mitkä siellä ennenkin rasitti:
minut, mut ja meitsin

tuntuu et on pakko eristäytyä voidakseen ryhdistäytyä
tuntuu et ei oo poispääsyä pihapuut talven kylmimmil peittonaan pääskyjä
tuntuu et teen kahettatoista kertaa samaa läksyä
maksan verotoimistoon toistamiseen samaa mätkyä
ja ties kuinka monennetta kertaa skippaan
syvältä sydämestä tulevaa

ja ties kuinka monennetta
ja ties kuinka monennetta
ja ties kuinka monennetta kertaa skippaan

ja ties kuinka monennetta
ja ties kuinka monennetta
ja ties kuinka monennetta kertaa skippaan
syvältä sydämestä tulevaa:

ei määränpää vaan matka
ei matka vaan paluu
ei paluu
vaan lähtö
ei paluu
vaan lähtö

ei määränpää vaan matka
ei matka vaan paluu
ei paluu
vaan lähtö
ei paluu
vaan lähtö

ei sydän
vaan rakkaus

(nimetön)

tärkeimmät tekstiviestit jäävät luonnoksiin

tai ne kirjoitetaan sieltä puhtaaksi paperille

Lietkö siellä vielä

lietkö siellä vielä

katulampun katveessa
valokuvun suojasta henkihievereiset kärpäset katsoo
ojan vieressä heinäsirkat sirittää surusäveltä

lietkö siellä vielä

selälläsi
vatsa revittynä auki
naakat nokat kiiltäen katulampun oranssia
veren liimaama tukka poskessa
nenä vinossa silmät apposen auki,
ympärillä leviää kirkas yö
katsot taivasta
kuin et voisi katsoa

lietkö siellä vielä

kaula, silmät, ranteet, mustina
housut revittynä
peppu paljaana

ei, et ole siellä enää,

missä lienet?

sammuneen katulampun alla vain
verilammikko
lakaistut jalanjäljet
kuivat lehdet lentävät tuulen mukana tyhjyyteen

kliseisesti jään kaipaamaan,


missä


lienet?


katsoin sitä kaikkea kuusikon varjoista
poistuin tekijän kanssa samaa matkaa,
isona saan puukon
jolla vatsasi revittiin auki ja
yhtä vahvat kädet jotka sitä käyttivät

isä sanoo
että minusta voi tulla mitä vain
presidentti, tiedemies, kirjailija
pappi, sotilas, haudankaivaja

minä sanoin isälle että ehkä minusta
ei tule yhtään mitään
ja isä vastasi
"niin minäkin joskus ajattelin itsestäni"

Esitelmä vaskitsasta

Käärmeitä on jos jonkinlaisia
on rautanyrkkisiä sovinistikäärmeitä jotka tykkää lyödä naisia
pihapiirinsuojelusrantakäärmeitä
”Paistattelen kalliolla, hyvää päivää” -kyykäärmeitä
kiinalaiselta horoskoopiltaan käärmeitä jotka ei luota meihin tiikereihin
ja ei kai mekää sit täysin niihin,
on kalisevia, rahisevia, hyvin hitaasti matelevia käärmeitä
on valehtelevia, sadistisia, fasistisia käärmeitä
on käärmeitä lampaan asussa, käärme kanin tilalla taikurin hatussa
hunajamäyrän päivälliskäärme, lemmikkikäärme kietoutuneena kaulaan
vitriiniin suljettuja elinkautiskäärmeitä,
on käänteen tekeviä käärmeitä, käärmekielisiä ihmisiä, ihmiskielisiä käärmeitä (kuuntele)
on käänteen tekeviä käärmeitä, käärmekielisiä ihmisiä, ihmiskielisiä käärmeitä

On omenia kaupittelevia käärmeitä
pensaskäärmeitä sauvojen ympärillä
yks odottamas sun kanssa
aamun ekaa vuoroo bussipysäkillä.
On käärmeitä jotka myrkyttää sun tajunnan
käärmeitä jotka lukee sun ajatuksia ja sanoo että oot tyhmä.
On käärmeitä jotka näyttää tosi sulosilta ja tuntuu sileiltä
mut sisält ne on kaikist eniten kipeitä aina ettimäs parempia bileitä hinnalla millä hyvänsä.
On käärmeitä jotka ei koskaan luo nahkaansa uudestaan
käärmeitä lentokoneessa, päästäkseen tutustumaan
Samuel L. Jacksoniin, on käärmeitä jotka eiii
osaa soittaa ovikelloa vaa tulee sun himaan vessanpöntöstä
käärmeitä jotka tajuu välttää sua koska vaikutat ihan pöllöltä

Käärmeitä on jos jonkinmoista
sellasia jotka niin paljon rakastaa toista
että leikkaa vaikka myrkkyhampaansa pois ja
vaik pelkää valoo tulee esiin onkaloistansa.
On tunnevammasia käärmeitä, tosi tunnevammasia käärmeitä
ja hyvin herkkänahkaisia käärmeitä,
anakondia, kobria, kraitteja, mamboja ja vielä
kangaskäärmeitä, merikäärmeitä, lohikäärmeitä, käärmeitä jotka haluis kävellä,
mut vaskitsa
ei oo käärme vaa lisko
se voi tiputtaa häntänsä ja olla kuollessaa yli kolkytä vee,
vaskitsa ei oo käärme

(nimetön)

Kun olin 5-vuotias niin talvella päiväkodin
pihalla yks Erkka heitti mua lumipallolla naamaan
kun kukaan ei nähnyt

Kun kukaan ei nähnyt
pillahdin itkuun
ja kaivoin kasvoistani verisiä
lumenmurusia kuin kranaatinsirpaleita

Oon nyt talvisodan veteraani.



Kotona äiti kysyi päivästä
vastasin että siinähän
se sillä
oon nyt talvisodan veteraani.

Palvoja

minusta ei ole palvelijaksi
olen palvoja
sinulla jano on on minulla kädet kukkuroillaan sankoja
piripintaan täynnä muttei läisky yli
kastelen harkitusti tienvarren kukkia matkalla luoksesi

Testamentti (versio)

pääkalloni jolleki mukavalle aghorille Intiaan
kädet jolleki joka raataa liikaa paskalla palkalla hikipajassa et sais perheellee safkat
nenä mutsille ku se haistaa jotai omiansa
suu taas faijalle jos se vaik puhuis vähä enempi,
en kyl tiedä miks, mut mun siskoille mun kulmakarvat
ja pliis, lähettäkää ekassa luokassa kokoomusnuorille mun munakarvat.

toinen jalka sille jolt maamiina vei toisen
ja toinen sille joka kalliolt alas tippuessaa katkoi sen
maha sille jol on mua isompi ja haluis pienemmän
perseen saakoon se joka haluis omaansa karvoja enemmän
ja sille       
joka tökkäs mun kylkeen veitsen
menköön nää törröttävät kylkiluut
vaik kyl se varmaa aika lailla ties milt tollane tuntuu,
ja nyt olin ihan tosissani
jos muistat viittauksen ni taidat olla tosi fani
joten menköön kieli sille jolla se on perseennuolemisesta ruskee
niin ehkä sielt suust pääsis välil jotai muutki puskee

sydän sille, joka tarvis toimivamman tilalle
selkä taas sille jol on se menny istuessa pilalle
tai ei, menköö sitteki sille jol oli se jo syntyessä vääränvänkyrä.
keuhkot vanhalle nikotinistille joka vapisee ja rapisee ku tarvii savunsa sairaalassa
tai jos ne on jo liian paskana, ni viikoks testikäyttöö skidille joka veti just ekan spaddunsa.
toinen korva sille jota vaivaa aina tinnitus
ja toinen   kolmanneks sille joka joutuu kuuntelee liikaa vittuu, vitutust ja vittuiluu,
silmät Heikille Joensuuhun
maksasta tehkää laatikkoa jos ei siit oo muuhu
ja syöttäkää kultalusikal 1000 euron ateriana sill jol on rahaa lähtee huvimatkalle Kuuhu.

munuaiset sille joka anto omistaan kummatki lapsilleen
sukupuolielimet jolleki munattomalle natsille
jos sil ois vaik sit pokkaa kelata jotai fiksumpaa ja
loput multaan
takas kiertoon
kunhan on otettu testikäyttöö tarvittavat
jos ei oo viel  sitäkää ennen saatu eläinkokeit kieltoo.

Esitetty W/ord -festareilla 16.11.2013,
alk. per. Testamentti löytyy kirjoitetussa
muodossa Helsinki Poetry Connectionin
Lava-antologiasta (Poesia 2013).

Lumivaimo

ehkä olen sekaisin lopputalvesta
pihalla lumivaimon kanssa
puhumassa menneistä intiaanikesistä
suunnittelemassa tulevia
pakettimatkoja etelämmäs,
kysyn siltä
pysyisitkö vierellä
öinä kun lakanat muuttuvat liisteriksi
kun halvan hotellihuoneen ilmanvaihto pragaa
eikä auki olevasta ikkunasta
saavu kuin siestalta myöhästyneitä tuulahduksia
(minibaarikin on irrotettu seinästä)
lupaan tarjota jääsmoothien aamulla
                                               illalla jäätelöt rantabaarissa
pyytää tarjoilijalta hänen drinkkiinsä lisää jäitä (jota juo jo jäisestä lasista)
ja tiedän, olen halpamainen:
ostaisin meille vielä toiset   ehkä kolmannetkin
sulattaakseni viimeisetkin jäiden rippeet
mutta muistutan myös:
en koskaan puhu lämpimikseni

(nimetön)

Alussa oli ajatus sanasta
sitten sana
sitten sanan uudelleenarviointi

sitten joko uusi sana
sen uudelleenarviointi
jne. jne.
tai sitten seuraava sana
kaksin kaunihimpi mutta kolmatta tavoitellaan
meille ei riitä mikään! mennään kuuteen seitsemään
yhdeksään yhteentoista kolmeentoista kaksikymmentäyksi
neljäkymmentäkaksi! Ja vielä toistetaan monta kertaa kaikki!
Syntyi sanoista ajatuksia
tarkkaan valittuja tarkoituksia
analyysin ytimessä vaihtoehdon vierellä mysteeri
löytyykö kaiken takaa joku systeemi
sopiiko aamuhymysi kultaiseen leikkaukseen
ympyrä sulkeutuu pii pilkkeenä silmässä
Pohjantähti pilkistää sopivasta kirjaimenkolosta kun on aika kylvää

Aluksi oli sanaton sopimus
sitten tulivat sanat   kietoutuivat käsiin
hymykuoppien kaarteisiin   sinkoilivat päämäärättömästi
lupasivat vannoivat uhraisivat vaikka
kaiken,

niin tuli puumerkille tarve
sitä ennen pelkistetty   ihan muutama rivinen
selkeä sopimus mustaa valkoisella
ruksi ja nimenselvennös
myöhemmin vielä etuoikeutetuilta
sormenjälki   sylki- ja verinäyte
grafologi analysoi luotettavuuden joka on kirjoitettu kiveen
(tähdet ovat jo täynnä),
sitten kirjoitettiin jo viisi A4:sta
molemminpuolin
pian mapillinen allekirjoitettava
ennen kuin sai ilmaista kenellekään
minä niin pidän sinusta

Muista aina

Muista aina
synkimmänkin pilven takana
loistaa Aurinko
raskaan sadekuuron
jälkeen loistaa Aurinko,
kimaltelee kyynelissä niin koivun
kuin ihmisen
ruohonkorren päässä pisara
hyvin tietää sen,
vaan ihminen helposti
kaiken pimeän itsellensä omii
ei muista että musta
niin monen värin kanssa yhteen sopii
niin monen värin kanssa
hyväksemme toimii

Muista aina
synkimmänkin pilven takana
voi olla vielä synkempi pilvi
mutta muista aina
senkin takana
loistaa Aurinko silti

Taskuista (5)

Minulla on myös salainen tasku,
(en tietenkään kerro missä)
siellä on syvien mietteiden metsikkö, keskeneräisten ajatusten arkisto
tuulesta temmattujen ideoiden tyhjiötila,
siellä on pyhien salaisuuksien kammio
siellä on epäpyhien salaisuuksien kammio
siellä on paljon luottoa minua kohtaan
ripaus pelkuruutta jota tunnen itseäni kohtaan
siellä on arvoituksia joita heittelen kuultavaksi
mutta vastauksia paljastan harvemmalle
jos koskaan,
ja ihan taskun pohjalla
on musta nukkapallo
joka pienenee päivä päivältä
muttei koskaan katoa kokonaan

Taskuista (3)

Taskun pohjalla vaan kilisee
kilisee euron kolikkoja
kilisee kilisee
kilisee euron kolikkoja

kun kävelen ohi,
katusoittaja alkaa vinguttamaan haitariaan lujempaa
euron juusto koittaa repiä
ravintoarvoltaan kehnokuntoisia ruokia tarjoavaan ravintolaan
pankin ovelta
hyvän- mutta tylsännäköinen pankkivirkailija huutelee perään
sijoitusmahdollisuuksia
feissaajat melkein repivät minut palasiksi eri suuntiin:
toinen käsi lasten oikeuksille toinen unohdetuille veteraaneille
ja ympäristö, niin unohdettu ympäristö, nappaa molemmasta jalasta kiinni

en minä teitä voi auttaa, en tänään, en sillä tavalla kuin toivotte

käyn esiintymässä enkä saa siitä rahaa
eurolla saa jo melkein tofu-paketin
pankista ajattelin nostaa loputkin rahat
eikä minun tapani pelastaa maailmaa ole
maksaa rahaa hierarkisille organisaatioille
jotka käyttävät puolet tuloistaan mainoskampanjaan
jolla kerätään lisää rahaa
seuraavaan mainoskampanjaan

joten kävelen ymmärtävästi hymyillen ohi
toivotan hyvää jatkoa
ja taskun pohjalla kilisee
kilisee euron kolikkoja
kilisee kilisee,
niitä on kaksi,
kolmannen vippasin kaverille kuudenteen kaljaan
(viides tunsi olonsa yksinäiseksi
ja kaveri erosi juuri tyttöystävästään)
ja nämä kaksi
heitän ostarilla silmät kiinni ilmaan
toivoen etten kuule niiden kilahtavan katuun

Herääminen

hän soitti kuin valo

luolan perukoille ilotuliteaariaa

silmälappujensa alle mörökölli kuuli

päättäen hieman kurkistaa

”Ooh…”, hän sanoi

hän sanoi: ”Oooh!”

nousi ylös ja polki silmälappuja jaloillaan

”En muistanutkaan kuinka upeaa musiikki on.”

Ja hän alkoi taputtaa

pölyrihmastot varisivat hänen tassuistaan

hänen korvistaan kuului onnen parahduksia

silmissä tähtisadetikkuja

mörökölli tanssi

kun musiikki lakkasi

mörökölli pysähtyi ensimmäistä

kertaa ihmettelemään kuka siellä soitti

viimeisten sävelten kaikujen kimpoillessa luolan seinämistä

hän lähti kohti luolan suuaukkoa

ulkona paistoi aurinko,

huomasi mörökölli kun vaivihkaa kurkisti luolasta