13.9.2012

(nimetön)


Kolme viikkoa kesti henkinen takatalvi
tyttö loi lumet, osti lämmittimen
pani patsaille villapipot päähän
sitten viimein kysyi pojalta joka retkotti takassa märkien halkojen välissä:
Etkö enää rakasta minua?
Poika vastasi Rakastan, rakastan
olet tärkeä kuin kaarna männylle!
Tyttö katsoi poikaa tajusi ettei pojalla ollut ihoa

Kiitos


Työpäivän jälkeen kumppanini soitti juna-asemalta
Hae minut!” ja minä hain
minulla kesti tulitikun raapaisun verran
liian pitkään

näin sen jo kaukaa kumppanini kasvoista
kaahatessani aseman parkkipaikalle
selitin kiireistäni turhaan
koko matkan hän nalkutti, päivitteli ja valitti
sitä miten en ikinä tee mitään hänen vuokseen
olen romanttinenkin kuin mistelin tilalla Wunderbaum

kuuntelin hiljaa    mietin milloin
hän oli viimeksi vastannut suudelmiini
muuten kuin kääntämällä katseensa
harmaiden pilvien peittämään kaukaisuuteen


Kotona meitä odotti vuosipäiväpäivällinen
söimme sen kelmeän kattolampun valaistessa
lautasten paljastuvaa pohjaa
koska en saanut kynttilöitä syttymään