Blast from the past, live

Linkistä pätkä live-rykäisyyn toukokuulta 2013, Helsinki Soundpainting Ensamble meets Helsinki Poetry Connection -tapahtumasta, Lavaklubilta, Helsingistä.

Promolevy, kuuntele & lataa!

Kuuntele tai lataa Bandcampista tai Soundcloudista.

NOTE! English translations of the lyrics below.
Big thanks to Hanna Huu who helped me with them!

Ailahtelevaa ympäripyöreyttä

1. tienkulmia*
2. lentokala**
3. lähtö
4. tuekses
5. tasaantuminen, mukana eli
6. hana hankaa 
7. pakokupilla
8. rypeminen
9. veisit mut kotiin
10. palohälytin
11. menköön hyvin***

taustat: juh6, paitsi *eli, **eli&juh6 ja ***ukko

räppiä, runoa, rytmiä, säveltä, samplea, synaa

fyysisen kappaleen löytää The Funkiestista, Stupidosta ja multa esim. > ohujikuu @ gmail . com 8€


täält voi kuunnell ja ladata tahtoessaan

2. lentokala

kauniita olivat sanat toisten suusta sanottuna,
kielenkärjellä siroiksi hiottuja
mielessä palasiksi hajotettuna, piti kauan kadotettua
jonka piti pölyn läpi paistaa
raaoistakin jotain joka kestää vaik silt ruumiin raiskaa
mut rumia oli lauseet, ei uskaltanu niitä ite kuulla
karkeina vailla sileää, jonka vierellä pystyisi sietämään,
oli jaloista karvat vietävä.
tien pientareella ei nähny partaterien sukeltavan metsään
mut sääriä pakkanen puhutteli, niin kai oli sit pakko lentää
kohmeiset siivet rapisivat kun kuiski hädän hetkeä
jalat petti alta, kun luulivat tämän tehneensä
sydän ennen niin pehmeetä, nyt vain pelkkä elin
ja koska pelkäsi selin, lähti lentoon selkäevin

lintujen keskellä on lentokala
ojenna sille suukko, se syö sulta huulet
kun lentokalan siipien läiskähdyksen äänen kuulet
huuda äänijänteet tules, mitäs pirua sä tänne tulet!

turha on pinta jossa luodaan kaikki aallot raajojen pärskähdyksin
tai vesii kohti hengittävä saa tutan, joka kiroo: Aion pärjää yksin!
taivaan salamavalon välähdyksin pyrin täyttämään tän diskon
jonka ainoossa pimeessä nurkassa istuin ja muiden tympeillä katseilla itseäni viskoin
sukkien kadonneet paritki itteeni kiskoin ja mietin: miksei ne sovi mun käsiin!
voivoi parkaa, kaikki on liian rankkaa,
uin kun näin rannassa valomerkkien kangastuksia
näin ladut liukkaana, käsilläni kannoin suksia
majakan valo tarttu silmieni kalvojen verkkoon
hämähäkki söi saaliin, mut ku sen silmät olivat niin surullisia

lintujen keskellä on lentokala
ojenna sille suukko, se syö sulta huulet
kun lentokalan siipien läiskähdyksen äänen kuulet
huuda äänijänteet tules, mitäs pirua sä tänne tulet?

jäänee silti viimenen puheenvuoro sanoihin jotka ei tarkota mitään
lauseisiin, joil ei yritetä sanoo mitään mitä muka pitää
kopioidaha vois, katsella ilmeist mikä helposti kuullaan kauniina
valmistautuu etukäteen ja myhäillä kuka kauneiten laulaa kilpaa
taas tunne siit ettei kukaan kuule johtuu siit ettei osaa puhua
iloista suruja, aamupalaks ahmiin mahanpuruja
päässä harmaita huhuja, koska mustia on valheet
pelasta maailma ku itelles oot tehny valkeesta kahleet
ei riitä rahkeet ei riitä alkeet, ei selityksii tartte
ei haluu mennä poikki mut vähitellen halkeilee
ällöttävää on veri, jonka saa haavoistaan noroamaan
koska se valuu vain kun sydän ei ollut kotonansa

lintujen keskellä on lentokala
ojenna sille suukko, se syö sulta huulet
kun lentokalan siipien läiskähdyksen äänen kuulet
huuda äänijänteet tules, mitäs pirua sä tänne tulet!

___

lentokala on levyn teksteistä vanhin, syntyi syksyllä 2006 asuessani Espoossa. melko poikkeuksellisesti koko laulu yhdeltä istumalta. tähän oli tosi vaikea löytää taustaa. jonain päivänä löysin arkistoista tuon elin tekemän pohjan ja palaset loksahtelivat kohdalleen.

3. lähtö

lähtö
hiljaa yöllä salaa
silmäluomien alta säikyttää perään kaituuttakasit
jo käsi pakkasen puristuksessa ulkoilmaa tervehti
ovien takaa naapurien ovisilmätki väsymystä veresti
olisit halunnu auringon vierees mut se jätti sulle koko pilvipeiton
kapaloiduit sisää ja käytös teki mielistä velton
sydämen morsetuksest heikkoo, sanoist katkonaisia
ja stop, tuli ennen kuin ymmärryksen kanssa.
sumussa haparointii, ei kuulu enää torvensoittajaa
jos näöst vaik korvat poistattaa...

puolikkailla silmillä näkee täysikuulla sirppejä
en usko että osaan lentää, mut jotain oon kelannu saanu vinkkejä
on se mitä vaan, tunnen kameleontin geenit soluissa
ettei kukaa vittis huomaat kävelystä vain oikeilla poluilla
joiden varsilla ei kellää aina katsovien kannustavaa huutoa
ku suutaa avaavat, sanovatki olevansa kuuroja
päässä silti porisee, keitetää vaik puuroa
et on jotain mitä tarjota jos päähän tulee reikä
ja niin mä toivon osaavani puhua universumeista mut kielessäni vain yksi haara
melkein purin sen kokonaan irti ku en mitään muuta mahtanu
tiesin miten sängyssä vavahdetaan, tyhjyyttä, ja kavahdetaan
liimataan saranat, viillellään oven kahvaa ja toivotaan et aika parantaa
ei auta et lähetää ja tullaa toivoen kaikista parasta
ku ei yhteiskuntakaa oo selvinny ees edellisestä lamasta
niin pahoi piilopaikkoi löydettiin et etsittiin kuukausia
ja ku äänimerkkei annettiin sahattiin toisiamme kahtia

jos suu sulkeutuu lähtimiselle
niin askelten kaiut rappukäytäväs jälleennäkemiselle
kynnyksen yli, sisään, kaadutaan
otetaan vastaan, tyrkitään pois
x2

___

alun perin nimi oli "lähdin hiljaa" ja lähestymistapa hieman erilainen, muutin persoonaa loppujen lopuksi. ja biittikin oli tuossa toisessa versiossa vähän "räpimpi". tässä oli toinen pieni versen pätkä nauhotettuna, jonka nappasin jostain toisesta biisistä tähän mukaan, mutta totesin sen sotkevan levykokonaisuutta liikaa... kirjotettu suorittaessani tuomiota totaalikieltäytymisestä Seutulan avovankilassa alkutalvesta 2006. se vierailu jäi onneksi vain kolmeen viikkoon äitini oivan armahdusanomuksen ja ilmeisesti Tarja Halosen hetkellisen mielenhäiriön johdosta. harmi ettei armahduksia perustella.

4. tuekses

päästeli päästä aamupalan
phyh, mitää jääkaappii tueksee
saiki lusikalla korvasta kaapimaan huolet esiin
sen lautasen piti tyhjänä pysyä, nyt kuolee, ehkä, ylipainoon
sylii vainoo, iskee pahaa silmää
tulee halu hukkuu vesilasii peilattuu palaa itsestää
mitä nyt minä nyt teen
tiktik, neuvo tais olla: mil vaa nesteel muste pois syytteestä
mut viemärii, oo jaksanu auki ronkkii
argumentit järjestäytyy uudellee, ois pitäny niit kuolleit hiuksii sieltä tonkii
sisimmässä ties ettei kaikki ollu kohallaan
jonku toisen postilaatikost löys kutsun ja vastas kohdataan
eikä tavatessa huomannu ettei toivottanu terveeks
sairasta kättelyy, pisaratartuntoi selkään ja alle
eikä ymmärtäny hätähuudoks
vaik kiekas mahan kuralle

vielä on karvoi kehost irti revittävän
tunnen otteen hellittävän, tunnen otteen hellittävän
älä kanna korteas kekoon,
jos et vielä välitä muurahaisista

kainalosauvoja halus luoda, ei katkoa
mut ryömii polvet veril ku ei muistanu housuja ratkoa
sekunnis selväks kaikki asiat, tunnin sisäl ämpäri päässä, ympäripäissään
hyvin näistä päästään - ojaan asti, krapulas aamul sammakkohäissä
tunne kädet vapisemas selässä
tue, ku makaa maassa nenällä
ei hitto, ryömi vaik järvee, puhdistaudu
ui vastarannalt uus alku tääl puhalletaa vastatuulta

pesästä ehkä joskus tippu, metsona kotkan pesäst
pudotusta ainoona lentona vatvonu
padonnu, aina vain janonnu ku kaikonnu oli suukin
se ainoo oikee suutin vain vaivoil puhunu omat haavat ainoo puristin
huutais joskus taakse jää huurut, ettis reitin takas kotipuuhun
kaikki liat luuttuutki ja jos jää tuntuu siit et
jot-jot-jotain puutuu siltiki,
nii nurkan päält pois kiskase viltti
pimeys halaa jokasta kuutiometrii, vielä ehtii
miettimään et näin näin sydäntä ennenkin viilsi
ja alkaa huomata et luuhaarniskan huomassa
se on just tarpeeks suojassa
voi se kaikki kaunis sinussa, älä viitti kuorsata

vielä on karvoi kehost irti revittävän
tunnen otteen hellittävän, tunnen otteen hellittävän
älä kanna korteas kekoon,
jos et vielä välitä muurahaisista

___


jonain iltana Jampassa (2008?) kirjoitettu. ontossa kolkossa olohuoneessa. kertsi joskus myöhemmin.

5. tasaantuminen m/ eli

pallo vierii alas rinnettä, kerää lisää, aina lisää
mukaansa ja lentää hyppyriin
kädet nyrkkiin, ite hyppysiin
väisteltyä uhkia harhaisena, se väsyttää
toivoo ettei karkais enää kun niin kaukana joki
tosi kuin vesi, jota kuppiin kerää
veitsenteräakrobatiaa pehmentää tajunta hengittää ulos ja sisään
unesta herää
silloin, silloin unesta herää

kaikki ajatuksien levottomat jalat pysäytän karhunrautoihin ettei
ne nälkäiset iilimatohiiret pääsis kasvaa norsun mittoihin
hetken mun pääs ei oo pyörää, muuten paljon sitä
keksiikin yhteyksiä, kummia merkityksiä
siks tarvii pysähdyksiä että mäki ois pelkkä mäki
näkis mitä tässäki hetkes tapahtuupitäs kai tasaantuu tasaantuu tasaantuu
ruveta vaa rauhottuu rauhottuu rauhottuu
liikaa tullu ongelmien saavist kauhottuu
luotuu todest epää ja siit vauhkottuu

pitäs kai tasaantuu tasaantuu tasaantuu
ruveta vaa rauhottuu rauhottuu rauhottuu
liikaa tullu ongelmien saavist kauhottuu
luotuu todest epää ja siit vauhkottuu

x2

myrskynä oon saanu itteni vellomaan
maar nii vartomaan sääkarttoja, joissa selkoa
pelkistettyjä, vaik viikko aurinkoo putkee
mut saa miettimään et sit must tulee varmaa liia ruskee
ku hyvin tummanpuhuva on ailahteleva mieli
mustat sanat päässä sataa, siks kai niin likanen kieli
makuhermot vääristäny, juurettomuudessani päällystäny
ajatuskuviot koukeroin jotka on pään lytänny
ja seisonu samal koko ajan mielen sopukois huutamas pysähdy nyt
hetkeks liikaa miettimättä, jätä ne kynäilyt pallokentälle
kalloos henkäile valoa, aamukajoa, katkaisimist turhii sarjoja
rutiinit tärkeit mut kaavojen onnet harhoja
eikä koskaa kai voida olla mistää iha varmoi ainiaan
joten turha jäädä liia pitkäks aikaa samojen juttujen kans painimaan
kun ne vaa sit selättää vai kui yrittää vedättää
et tää on ensiarvosen tärkeetä tietää ennen ku voi edetä

pitäs kai tasaantuu tasaantuu tasaantuu
ruveta vaa rauhottuu rauhottuu rauhottuu
liikaa tullu ongelmien saavist kauhottuu
luotuu todest epää ja siit vauhkottuu
x2

___


alunperin tää on elin ja mun yhteinen biisi. ja kirjoitettu Obnoxiouksen mainioon taustaan, jonka joku on joskus livenä saattanut kuullakin. Obnoxious soitti joskus biittejään ja se tarrasi heti korvaan, lähetin sen eteenpäin elille, ja päädyin ehdottamaan em. aihetta lopulta jne. Verset yhdessä sessiossa kirjoitettu. Tää lienee nuorin biisi tällä levyllä, myös nauhotuksen suhteen.

6. hana hankaa

kirjotus on aika ajoin ahdistavaa
tuntuu joka tavuun hatsii haluaa
pari bissee naamariin, pirun rajaukset
juhlien jälkee käsinkirjottavatki haluis vaa halauksen

olla voin vääräski - en joka tapaukses
ittensä päälle kusijat kuolee vasta ruumiinavaukses
teil on on pitkät nenät, teiät näkeet kulman takaa
hädissää hävittää ilmeet tullaksee tympeeks pläsistää
vaikeeta käsittää, kokeillaanko jalalla
vaikeesti pinta murtuu, joka samalla
saa välttää kokeilemasta, varpait polttelee
mut eihän laiteta jääpaloi elämänilon poltinvetee

koitos: vasen oikee edes takas hana hankaa
haastaa samal sanaa vapaat oikeudesta kuumaan suihkuun
x2

suurensuuri oli ovella verokarhu
kuulunks mä vielki valtioon, vai mistä hermokauhu?
nappi menny ohi otsan, korvaan pauhuu
hiljasuus, joten tuli pelko lauluun
antaa olla, en näemmä osaa ampuu
mun jalkaan sattuu!
oottaa aamuu eli iltaa, jalkoi ylös pitkin päivää hilaa
mitään ei pilaa, no eipä nauratakaan
ilveilee sitten haudan takaa, matafaka
radio soittaa, klubipaska lyö fania naamaan
keskeisin tuntuu, en ole enää vertikaalisessa juho akselissa kiinni
dinosaurusten luurankoja näin kaapissa, jossa oli munalukko ja risti
unohda, unohdan kaiken itsestäsi, kukaan ei ole mitään on väärin
joten vääryydellä käärii kokoon vaikuttavia, älä päästää läpi
välist jää tärkeet räpit, se on turhaa, turhaa

räpiköimist lätäkössä ku mereen, mereen
kuvaamasi kuvasi heijastuu kirkkaana eteen
ja taakse, hyvä ylhäällä, hyvä alhaalla
hyvä oikealla ja vasemmalla
hana pysähtyy oikeena hetkeneä kyllä
kun pyytää hyytävän hyvää
ja pesee ympäristön elämänilol

___

alun perin tää kulki nimellä "Kaartelitko ohi vai miten?". joku varhainen nauhotus oli joskus 2007 tienoilla netissäkin, mutta sen jälkeen erityisesti tausta on muuttunut paljon. silloin siitä puuttui perkussiosaundit ja vasemmalle ja oikealle pannatut samplet. lienee eniten nauhotettu biisi tällä levyllä, ei sillä että viimesissä nauhotuksissa ois menny kauan, mutta oon nauhottanu tän arviolta kolmessa eri himassa omilla kamoilla ennen sitä, heh. vielä levyn nauhotuksen loppuvaiheilla päädyin nauhottamaan tän ensin X23:n valvomana yhteen Ukon biittiin, mutta muutin sitten lopulta mieleni ja palasin tähän alkuperäiseen. kirjotettu Jampassa keittiöpöydän ääressä jonain syysiltana.

9. veisit mut kotiin

miks heräsin juuri taas silmänräpäyksen jälkee
"jätä jo ne jätteet", sanoin ku olin viemässä roskia ulos
ja kysyin "ooksä, ooksä ihan kunnos" no matalapaine itsetunnos
runnotturuhjottu olo, kavallettu vasemmast rinnast
koko aamu lakasua, hiuksia lattialla maatuu
saasaasattuu ja pitää tuntua myös
kanna päivä yös, jää pois päivätyöst, jätä sääli,
se edellinen oli kurja yritys jää anteeksi jää
jäässä pyörän lukko, kaksi yötä pakkasessa palelee
voisin jäädä anelemaan että veisit mut kotiin
kahden paikkeilla yöllä.

yksinäiset vielä valveilla, yksin, ikuisuuskysymyksin.

ikävä palaa, takassa tuli nostalgiaa
ostaa voi kivaa, pienentää ivaa, hiljaa
hiivitään, mä, löysinks mä mun päätteen?
taas epäilevän saattueen koko ajan vanhauusi unohdus
mielikuva päivällisestä pelkkiä perunoita
jauhaa lihaa, jauhaa lihaa
halutaan lisää tilaa hengittää rakkaudesta
huonot kliseet iltaa pilaa, sananjalka kamppaa sijaa
riemastuttaa iha vaa kohtalon riistämätön hunaja
mut ku mäki nään mitä kasvoista kuvajat
silmäkujan kaarteessa betonikukan, kun asfaltoitua metsikköä
lupailivat neuvokyltit, turvaksi.
hamana aikana niihin upotettu vähän mitä sattuu
siks joskus päätyy minne sattuu.

neurologin luota hypin rappusia alas
junasta pää tärisee, värisee lehtiä puista alas
juuria puristaa kaksi kättä, yy-yy-ymmärränkö tätäkään
hävettääkö myöntää käymässä vastoin tai myötä
mi-miimikoimista parvekkeesta puutarhaa
ti-tiirikoimassa kotiinsa sitten sisään, kuu parka
joutuu näkemään ihan liikaa
pitäs mennä johki vuorelle ringissä pyörimään maailmalle lisää puhtia
hupsuja tuskia, ruskia, mustia silmiä hissinpeilistä tuijottaa
hei, missä ihmeen kerroksessa mun pitää pois jäädä
ku kaikkial näyttää nyt ihan samalta täällä

___

lienee levyn ainoa kappale, jota oon alkanu kirjottamaan samalla, kun tein biittiä. vuoden 2008 alussa koko yön valvoneena eka verse. toka vähän myöhemmin bussissa työmatkalla ja vikasta ei muistikuvaa.

10. palohälytin

oon kyllästyny, kyllästetty puhumaan menneist päivist
ei huolen huone pala, ei ovea kokonaan koskaan kiinni läimitä
kii, näinks mä tuol jotain palomiehii kiipeemäs kellonviisareilla vai
kellost patterit irti ei ois normatiivista kai
fiilis siis tunnelma siis valaistus lienee siis vesinen
ajan henkinen, nykystressien ja sielun laman keskonen,
varrella virran lepposen mä en haluu tulevaisuudes hilui rannalt penkoa
saatika tulitikuist toimivii sitä ennen moneen kertaankaan seuloo pois

ois ja ois ja ois - on
olevaisuus ongelmaton, valkoinen kynttilä vain muistohautaamon
ikkunoita kiinni laudatkoon - ei! samaan pystytään jos valoo et koskaan pois veis
lausun runoi tai räppään, jossain horisontis
palohälytintä, päästä hetkeks vesiletku sormist
savua korvan hormissa
savua imetään korvista!
ei mun tarvi mitään todistettavaa
ees letkujenkkaa ku ei vesikää oo mitään omistettavaa
voin tulla muistilappui kämppäs seiniin kiinnittämää paloöljyl
mut emmä mitään ituja nurkissas halua kasvattaa (enpä)
ei tartte naamaa rasvata, tai rasvaamatta tai maata paskana
vaa halpaa ei edes hintaan vastassa
itestäs huoli muista et sais itteäs haaskata
ja koska jokanen on samasta massasta - ihan mitä vaan
kaikki kelpaa mitä oot aivojen nuotion äärel viimeks sytytelly
vaan päässäs tietos kanssa pysytelly, vaan päästä tietos kanssa
pystyn hyvin venyy tunteisiis ku koitan pitää kaikkee arvokkaana
joten arvon laamat, saanko kaataa sylkykuppinne pöydän alle?

11. menköön hyvin

vikan kerran herään, kaapist kamat kerään
ei tarvi enää enäät
nenää hieron, silmist yön rippeet kiskon
juna lähtee justiinsa.
tuskinpa tukistaa tarvii, jalat liikkuu ku hengitys
karul matkal on ollu halutonta jatkaa
on valunu polvilumpiot, kiviä puntissa ollu
joten sali täynnä, nostin itteni penkilt ylös.
unohdin siivoo illal älä vielä tule perään tai kompastut
varpaisiini mitkä revin viime yönä kun jo nukuin
katovuosi, katokuosi, se asema katoaa
mitä sä maksoit vuosilipustas?
päällä vetimiä, keittiös muistan elimiä
mietin elinikää, mitä pitää
muistin katteja kanssa heti suihkust tulleen
ja muistelisin vessas jotai venäläist kirjaa lukeneen

menköön hyvin - yksi lysti
sylist ylimääräsii sydämii sit nyyttiin
mitä tulee eilisen myyttiin
se jo heti eilen pyyhittiin
x2

kerrostalon pihal autiota, kännykäl ei haluu elää
addiktio pussaa huulia
inspiraatio kasvaa asfaltin lohkeamista.
sydän kertoo ettei tarvitse pelätä
järki oven takan kyykys leipäveitsi kädessä
näetsä? näet, ylämäet, yksinäiset käet nukkuu
piti mennä suoraa hukkuu mut jäinki kiinni yhtee juttuu
mut jäinki kiinni yhtee juttuu
elin koko ajan, enkä voinu lopettaa
tiiän että tiedetää, valistus vaa menee ohi
ku on tullu sohittuu-
lee tääl pilvet riekaloidaan että illalla voitais hytistä
ikkunan jätin auki ettei tee mieli mennä takas laivaan
joka ei koskaan pääse pois satamasta
ole itelleski kiltti.

menköön hyvin - yksi lysti
sylist ylimääräsii sydämii sit nyyttii
mitä tulee eilisen myyttiin
se jo heti eilen pyyhittiin
x2

minnes sit menen miettimys
mitä pirua tehä, ku unohtuu visio
mietimietimieti sieki sun puolestas
että mistä päin pääsee ulos kuoresta
masennus muuten kuristaa luusormillaan
ja vie jonkun mukana, on vaa jonkun tukala
siks painaa sit jalkaa toisen etee
ettei painais niit toiste etee
jos tekee niin ku tuntuu voi olla kaunis
ku maailmankaikkeus syysyönä on kolea haikeus
viime syksynäkää en muistanu puolukkaa mennä
siks kai mun pitää nälkäsenä kävellä.
mut kai mä kiipeen vaik kierot portaat ylös,
jaksa ees puuskuttaa
vikal porrasrykelmäl alan itteäni muistuttaa
et alan itteäni muistuttaa

___

pyysin joskus vuoden 2004 paikkeilla Ukolta taustaa, toiveena oli se, että se olisi haikea. nää on muistaakseni neljännet tekstit, mitä oon tähän kirjottanu. jonkun version olen esittänytkin ollessani esiintymässä toista kertaa elämässäni. Jampassa kirjotettu, yhdeltä istumalta muistelisin. paitsi kertosäe myöhemmin. kesällä 2010 sessioitiin Ukon kanssa perkussiot tonne taustalle, mun soittotaidot kuuluu välillä utusen shakerin muodossa, kaikki muu on Ukon käsistä.