"mun tarina" (video)

Oon tässä hyvän tovin ollut osallisena Lukukeskuksen Mun tarina -hankkeessa, jossa viedään lavarunoutta pääasiassa työpajojen muodossa mm. lukioihin. Huikeita sessioita takana ympäri Suomen. Tässä "mun tarina".





P.S. Jos sä, sun jengi tai edustamasi taho kaipaa opastusta lavarunouteen/spoken word -runouteen/tmv., niin ota reippaasti yhteyttä! Kaikenmoiset opetuskokonaisuudet osaamistasosta riippumatta onnistuu. Yhteystiedot löytyy tuolta oikealla olevasta palkista.

P.P.S. Kuten ehkä ootte huomanneet niin täällä blogissa on ollut hieman hiljaisempaa. Kaikenlaista on kuitenkin työn alla mutta niistä lisää myöhemmin. Tulevat keikat oon sentään tänne muistanut päivittää ajoissa!

Kaunis, upee, loistat (audio)

Kaunis, upee, loistat

Sä oot kaunis oot upee sä loistat

sisälläs tuhansia aurinkoja sä oot miljoona täyttä kuuta,

suonet valokaapelia  sydän fuusiovoimala  

keuhkot uunina kierrättää tulta joka polttaa murheisimmankin murheen.

Sormes soihtuja, kasvoissas kaks majakkaa

tukkas vapaana syysiltana meren rannalla kokko,

kuulijan ihokarvat palo karrelle sanoessas ensimmäisen sanas

Lähtiessä kiipeemää selkärankas valoportaita ylöspäin

löytää lopulta kirkkauden joka lupaa kehitellä jokaseen ongelmaan ratkasun tai

ainaki yrittää

Mut et aina pysty olemaan se kaunis upee loistava sinä

ei aina ees annettu tilaisuutta, saati kannustusta,

sen sijaan niin monta kertaa oot kuullu

”Älä kyde älä pala älä roihua älä loista

sun liekkis ei mahdu tänne pidä tules poissa!

Älä ole noin kirkas

älä

ole

valo-

olento”

Ja sulle sanottiin että ”Ei!

Älä! Ei noin saa tehä! Käyttäydy toi ei oo sopivaa häpeä!”

Ja usein kysyessä perusteluja sai vastaukseks vaa ylimielisyyttä

”Mikä sus on vikana! Mikä mus on vikana!

Et mul on tollanen lapsi ja niit on vielä kaksi

enhän mä tällasta ansaitsis herrani!”

tai sit ne vastaukset vaa   vaelsi katseena   

jonneki harmaan taivaanrannan taa

”Älä kyde

älä pala

älä roihua

älä loista,

sun liekkis ei mahdu tänne pidä tules poissa

älä ole noin kirkas  älä  ole  valo-olento.”

Ja myöhemmin sait kuulla että ”Oot omituinen

sul on outo mielikuvitus oot sairas

et pääse mukaa, et kuulu tänne, et oo enää ystävämme

väistä! oot mun tiellä, siirry! istut vääräl paikal, se on varattu!

laiska ku masentunu, ADHD ku pirtee

ei pojat saa itkeä ei tytöt riehua, oot sä ylipäätään tyttö vai poika?

Hörökorvat, yhteenkasvaneet kulmakarvat ja kaiken lisäks epärehellinen naama ja löysä kädenpuristus

hampaat on vinossa ja näkö on huono nenä on kuono ja otsa on rypyssä

kotsa on lytyssä ja takki on vanha ja mitäh  eksä oo ees ajanu kainalokarvojas!”

Niin se sun kauneus, upeus ja loisto muuttu matkalla rumaks, epäsopivaks

et muka kelpaa sellasena ku oot. Mutta ku sä oot kaunis sä oot upee sä loistat

sä oot kaunis sä oot upee sä loistat

ja mä en lopeta tän sanomista ennen ku tätä itelles peilin edessä toistat:

Sä oot kaunis sä oot upee sä loistat.

Sun sisällä on sellanen tuli  että antaessas sen palaa vapaasti

epävarmanakin lepattaen ujosti – oot kaunis oot upee sä loistat.

Sun sisällä on sellanen lämpö että antaessas sen levitä vapaasti

epävarmanakin syleillä ujosti – oot kaunis oot upee sä loistat.

Sun sisällä on sellanen kirkkaus että pyydän:

loistasit vapaasti, epävarmanakin avaisit itsesi

oot niin kaunis, niin upee, sä loistat.

utopia - toipua

ennen ens kesän loppuu  

kaivan metsistä keräämistäni muoviroskista tehdyt siipeni säilöstä

meen lintujen lentokentälle kysymään sukulaisiltani joutsenilta, jos

voisin tulla mukaan matkalle Lintukotoon

lähtöä edeltävänä iltana kapuan kaupungin

korkeimman talon katon reunalle kattomaan   

viimesen kerran yli rakkaan ja masentavan lähiömaiseman

räpyttelen siipiäni ja rääyn IHMISKUNTA OLI MIELIPUOLI

                                            HYPPÄS KATOLTA JA KUOLI

                                            IHMIIS-KUNTAAA

                                            NÄNÄNÄNÄNÄNÄNÄnäää

ja sitt mä hyppään,

kaikki päättyy viel hyvin

turha toivo    ihmisyyden ydin.

muoviset siivet mun selässä

ehitkö emo näkemään ensipyrähdystä?

esivanhemmat taputtaa olalle vai onks se tuuli?

ei, mun on pakko tuntee niiden tekevän niin etten

kuvittelis muuttuneeni hulluksi   kuunneltuani vuosii niiden kuiskauksii

tarkemmin ku heikkojen signaaleiden surinointia tai megatrendien surutulitusta

shamaanirummun tahti kiihtyy vasemman rinnan alla

veri kohisee suonten koskissa vapaana mä,

räjäytin padot ja voimalat: Haistakaa paska virtavalta!

jos katot silmiin, näät etten voi ees enää yrittää peittää mitä pulppuaa pinnan alla,

nää pronssiset karhunhammasgrilssit suussani ei oo mikään vitsi

mä purin kalterit ja ketjut rikki, irti

rouskutin pirstaleiksi ettei mua enää saatais kiinni

koska vankilasta voi vapautua mutta pään sisänen lintuhäkki

tekee kaikista lopulta oman vankeutensa romantisoijia, siks

olkoon mieli puhuri aarnimetsässä, koskematon tunturijärvi

suonsilmän läpitunkeva katse ja lumituiskussa villisti rakastelevat hiutaleet

mut eihän ne joutsenet huoli matkaan mua

kysyy mitä siellä tekisin muka –

ja niin, muovisine siipineniki   oon vaa linnun irvikuva   

ja nimenomaan,

mut matkalle on päästävä,

mä lennän Lintukotoon pääni sisällä

ja yritän tuoda mukanani lämpöä lempenä

palatessani keväällä

(Kirjoitettu vuoden 2016 Poetry Slamin EM-kilpailuihin, annettuna teemana "Utopia".)

Esitelmä vaskitsasta (video)

Haastattelu & video

Voitin tuossa viime lauantaina lavarunouden suomenmestaruuden Kuopiossa. Toistamiseen (viimeksi siis 2012). Veti hiljaiseksi, nöyräksi, kiitolliseksi. Huh. Savon Sanomat haastatteli minua piakkoin skaban jälkeen, täältä voit lukea artikkelin. Täältä voi yytsiä kilpailun pisteitä. Itse kisoista ei valitettavasti ole kovin pätevää tallennetta, mutta esitin kilpailun jälkeen viereisessä tilassa olevassa ravintolassa ravintoloitsijan toiveesta Esitelmän vaskitsasta (jolla voitin toisen kierroksen) uudestaan, josta on vähän järkevämpi nauhoite Olavi Rytkösen kuvaamana alla:

P.S.

Täällä blogissa on ollut monesta syystä hiljaisempaa, mutta nyt kun tuo kilpailurupeama on takana, samoin kuin kouluvuosi suurimmilta osin, rupeaa päivitystiheys kiihtymään taas. Levyprosessit etenevät, ja muutakin matskua on tuloillaan.

Levy kohta valmis!

Oon tehny tässä väliprojektina instrumentaalisen hiphopin ja triphopin mannuilla seikkailevaa levyä, joka kantaa nimeä Hengähdys EP. Se on heinäkuussa kuultavissa, jos omistaa rahaa, näkee mut jossain, onnistuu nappaamaan hihasta kiinni ja mulla vielä sattuu olemaan levyjä matkassa... Alla levyn avausraitaan tekemäni hillittömän mullistava visuaalinen taideteos.

P.S. Tällasen runon esitin tokalla kierroksella lavarunouden SM-kisoissa (jotka voitin! :)) toukokuun lopulla: