28.12.2017

Kaunis, upee, loistat (audio)



Kaunis, upee, loistat


Sä oot kaunis oot upee sä loistat
sisälläs tuhansia aurinkoja sä oot miljoona täyttä kuuta,
suonet valokaapelia  sydän fuusiovoimala  
keuhkot uunina kierrättää tulta joka polttaa murheisimmankin murheen.
Sormes soihtuja, kasvoissas kaks majakkaa
tukkas vapaana syysiltana meren rannalla kokko,
kuulijan ihokarvat palo karrelle sanoessas ensimmäisen sanas

Lähtiessä kiipeemää selkärankas valoportaita ylöspäin
löytää lopulta kirkkauden joka lupaa kehitellä jokaseen ongelmaan ratkasun tai
ainaki yrittää

Mut et aina pysty olemaan se kaunis upee loistava sinä
ei aina ees annettu tilaisuutta, saati kannustusta,
sen sijaan niin monta kertaa oot kuullu
”Älä kyde älä pala älä roihua älä loista
sun liekkis ei mahdu tänne pidä tules poissa!
Älä ole noin kirkas
älä
ole
valo-
olento”



Ja sulle sanottiin että ”Ei!
Älä! Ei noin saa tehä! Käyttäydy toi ei oo sopivaa häpeä!”
Ja usein kysyessä perusteluja sai vastaukseks vaa ylimielisyyttä
”Mikä sus on vikana! Mikä mus on vikana!
Et mul on tollanen lapsi ja niit on vielä kaksi
enhän mä tällasta ansaitsis herrani!”

tai sit ne vastaukset vaa   vaelsi katseena   
jonneki harmaan taivaanrannan taa
”Älä kyde
älä pala
älä roihua
älä loista,
sun liekkis ei mahdu tänne pidä tules poissa
älä ole noin kirkas  älä  ole  valo-olento.”

Ja myöhemmin sait kuulla että ”Oot omituinen
sul on outo mielikuvitus oot sairas
et pääse mukaa, et kuulu tänne, et oo enää ystävämme
väistä! oot mun tiellä, siirry! istut vääräl paikal, se on varattu!
laiska ku masentunu, ADHD ku pirtee
ei pojat saa itkeä ei tytöt riehua, oot sä ylipäätään tyttö vai poika?
Hörökorvat, yhteenkasvaneet kulmakarvat ja kaiken lisäks epärehellinen naama ja löysä kädenpuristus
hampaat on vinossa ja näkö on huono nenä on kuono ja otsa on rypyssä
kotsa on lytyssä ja takki on vanha ja mitäh  eksä oo ees ajanu kainalokarvojas!”
Niin se sun kauneus, upeus ja loisto muuttu matkalla rumaks, epäsopivaks
et muka kelpaa sellasena ku oot. Mutta ku sä oot kaunis sä oot upee sä loistat
sä oot kaunis sä oot upee sä loistat
ja mä en lopeta tän sanomista ennen ku tätä itelles peilin edessä toistat:
Sä oot kaunis sä oot upee sä loistat.

Sun sisällä on sellanen tuli  että antaessas sen palaa vapaasti
epävarmanakin lepattaen ujosti – oot kaunis oot upee sä loistat.
Sun sisällä on sellanen lämpö että antaessas sen levitä vapaasti
epävarmanakin syleillä ujosti – oot kaunis oot upee sä loistat.
Sun sisällä on sellanen kirkkaus että pyydän:
loistasit vapaasti, epävarmanakin avaisit itsesi
oot niin kaunis, niin upee, sä loistat.