Leikkaan EU:n lipusta tähdet
ja ompelen ne paikoiksi supersankariviittaani,
minäkin olen näet osallistunut säästötalkoisiin
viitta tuli halvemmaksi kuin takki
ja leikannut
vasemman korvani irti
alkoi ärsyttää liikaa se legenda van Goghista,
liimasin sen kiinni oikeaan korvaani sillä on annettu
ymmärtää
että olemme nykyään kaikki samalla puolella kusemassa hunajaa
ja paskomassa kaakaonibsejä rikkaiden muroihin
(eikä sitä enää edes yritetä peitellä)
Keski-Euroopasta tänne puhkuvat tuulet ovat aiheuttaneet
ongelmia Turun keskustassa
puen ylleni supersankariviittani ja yritän kerrankin olla hyvä ihminen:
puen ylleni supersankariviittani ja yritän kerrankin olla hyvä ihminen:
Puolalanpuistossa autan katkenneessa oksassa roikkuvan
avohoitopotilaan maankamaralle
Aurakatua laskeutuessani nostan kyynelehtivän, oletettavasti,
yksinhuoltajaäidin kaatuneet vaunut
huomatakseni niiden olevan täynnä rikkinäisiä kaljapulloja,
lipitän kaljan jämät maasta
ettei kukaan liukastuisi ja pienessä hiprakassa päätän
liittyä Kauppatorilla UNICEF:iin
sillä eihän se ole kuin että joisin joka kuukausi tuopin
vähemmän
mutta Plan ei enää kiinnosta, loppujen
lopuksi nämä ongelmat ovat rakenteellisia
ja vaikka lapset ovat ihan kivoja
en minä sentään raittiiksi rupea.
Torin kulmalla heitän kerjäläisen ahavoituneeseen pahvimukiin
lantin
ja Kauppiaskadun ylitettyäni viskaan katusoittajan hattuun
kaksi
koska hattu on hieno ja hän soittaa kazoolla Mozartin yhdeksättä sinfoniaa
sopivasti päin helvettiä.
Päästyäni Eerikinkadulle mietin että jos EU:lla olisi
tunnuseläin
se olisi kuollut sukupuuttoon
ja nimikkokasvi
olisi USA:sta tuotu geenimanipuloitu mehiläisvihaaja.
Mietin että mitä ”yhtenäisyydellä” ja ”sopusoinnulla” on tekemistä
EU:n kanssa
niin kuin sodat
ne kuuluvat pankeille ja suuryrityksille
Brahenkadulta minuun melkein törmää mies jolla roikkuu ruisku
kummastakin kyynärtaipeesta
aion ottaa ne irti mutta hän sanoo:
”En oo ees vetäny mitää, on vaa esitettävä aasii ettei ois
liian vaikeeta
ku ei sil niin välii mitä tekee tai mitä varten kunha antaa
sille kaikkensa”
ja yhteisen hyvän vuoksi meidän on uhrattava heikoimmassa
asemassa olevat!
Koska jos et ole osa ratkaisua, olet ongelma!
Ja ratkaisu on patentoitu ja rekisteröity
eikä meillä ole niihin varaa,
tällä menolla
onko meillä varaa
paitsi kuolla?
Joskus aikoinaan kuolema asui Turussa
sittemmin se muutti Helsinkiin
ja noin kaksikymmentä vuotta sitten Brysseliin
parempien mahdollisuuksien perässä.
Viittaani on tullut kolmastoista reikä
eikä sen paikkaamiseen enää riitä tähtiä,
yritän ravistella edellisetkin irti
takaisin taivaalle
Sain Nuoren Voiman toimitukselta pyynnön tehdä spoken word -versio Edith Södergranin runosta "Aftonvandring", se tämän pohjalla. Toinen versio löytyy Nuoren Voiman tuoreimmasta numerosta.
