3. lähtö

lähtö
hiljaa yöllä salaa
silmäluomien alta säikyttää perään kaituuttakasit
jo käsi pakkasen puristuksessa ulkoilmaa tervehti
ovien takaa naapurien ovisilmätki väsymystä veresti
olisit halunnu auringon vierees mut se jätti sulle koko pilvipeiton
kapaloiduit sisää ja käytös teki mielistä velton
sydämen morsetuksest heikkoo, sanoist katkonaisia
ja stop, tuli ennen kuin ymmärryksen kanssa.
sumussa haparointii, ei kuulu enää torvensoittajaa
jos näöst vaik korvat poistattaa...

puolikkailla silmillä näkee täysikuulla sirppejä
en usko että osaan lentää, mut jotain oon kelannu saanu vinkkejä
on se mitä vaan, tunnen kameleontin geenit soluissa
ettei kukaa vittis huomaat kävelystä vain oikeilla poluilla
joiden varsilla ei kellää aina katsovien kannustavaa huutoa
ku suutaa avaavat, sanovatki olevansa kuuroja
päässä silti porisee, keitetää vaik puuroa
et on jotain mitä tarjota jos päähän tulee reikä
ja niin mä toivon osaavani puhua universumeista mut kielessäni vain yksi haara
melkein purin sen kokonaan irti ku en mitään muuta mahtanu
tiesin miten sängyssä vavahdetaan, tyhjyyttä, ja kavahdetaan
liimataan saranat, viillellään oven kahvaa ja toivotaan et aika parantaa
ei auta et lähetää ja tullaa toivoen kaikista parasta
ku ei yhteiskuntakaa oo selvinny ees edellisestä lamasta
niin pahoi piilopaikkoi löydettiin et etsittiin kuukausia
ja ku äänimerkkei annettiin sahattiin toisiamme kahtia

jos suu sulkeutuu lähtimiselle
niin askelten kaiut rappukäytäväs jälleennäkemiselle
kynnyksen yli, sisään, kaadutaan
otetaan vastaan, tyrkitään pois
x2

___

alun perin nimi oli "lähdin hiljaa" ja lähestymistapa hieman erilainen, muutin persoonaa loppujen lopuksi. ja biittikin oli tuossa toisessa versiossa vähän "räpimpi". tässä oli toinen pieni versen pätkä nauhotettuna, jonka nappasin jostain toisesta biisistä tähän mukaan, mutta totesin sen sotkevan levykokonaisuutta liikaa... kirjotettu suorittaessani tuomiota totaalikieltäytymisestä Seutulan avovankilassa alkutalvesta 2006. se vierailu jäi onneksi vain kolmeen viikkoon äitini oivan armahdusanomuksen ja ilmeisesti Tarja Halosen hetkellisen mielenhäiriön johdosta. harmi ettei armahduksia perustella.

9. veisit mut kotiin

miks heräsin juuri taas silmänräpäyksen jälkee
"jätä jo ne jätteet", sanoin ku olin viemässä roskia ulos
ja kysyin "ooksä, ooksä ihan kunnos" no matalapaine itsetunnos
runnotturuhjottu olo, kavallettu vasemmast rinnast
koko aamu lakasua, hiuksia lattialla maatuu
saasaasattuu ja pitää tuntua myös
kanna päivä yös, jää pois päivätyöst, jätä sääli,
se edellinen oli kurja yritys jää anteeksi jää
jäässä pyörän lukko, kaksi yötä pakkasessa palelee
voisin jäädä anelemaan että veisit mut kotiin
kahden paikkeilla yöllä.

yksinäiset vielä valveilla, yksin, ikuisuuskysymyksin.

ikävä palaa, takassa tuli nostalgiaa
ostaa voi kivaa, pienentää ivaa, hiljaa
hiivitään, mä, löysinks mä mun päätteen?
taas epäilevän saattueen koko ajan vanhauusi unohdus
mielikuva päivällisestä pelkkiä perunoita
jauhaa lihaa, jauhaa lihaa
halutaan lisää tilaa hengittää rakkaudesta
huonot kliseet iltaa pilaa, sananjalka kamppaa sijaa
riemastuttaa iha vaa kohtalon riistämätön hunaja
mut ku mäki nään mitä kasvoista kuvajat
silmäkujan kaarteessa betonikukan, kun asfaltoitua metsikköä
lupailivat neuvokyltit, turvaksi.
hamana aikana niihin upotettu vähän mitä sattuu
siks joskus päätyy minne sattuu.

neurologin luota hypin rappusia alas
junasta pää tärisee, värisee lehtiä puista alas
juuria puristaa kaksi kättä, yy-yy-ymmärränkö tätäkään
hävettääkö myöntää käymässä vastoin tai myötä
mi-miimikoimista parvekkeesta puutarhaa
ti-tiirikoimassa kotiinsa sitten sisään, kuu parka
joutuu näkemään ihan liikaa
pitäs mennä johki vuorelle ringissä pyörimään maailmalle lisää puhtia
hupsuja tuskia, ruskia, mustia silmiä hissinpeilistä tuijottaa
hei, missä ihmeen kerroksessa mun pitää pois jäädä
ku kaikkial näyttää nyt ihan samalta täällä

___

lienee levyn ainoa kappale, jota oon alkanu kirjottamaan samalla, kun tein biittiä. vuoden 2008 alussa koko yön valvoneena eka verse. toka vähän myöhemmin bussissa työmatkalla ja vikasta ei muistikuvaa.