Näytetään tekstit, joissa on tunniste lintu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lintu. Näytä kaikki tekstit

30.12.2016

utopia - toipua



ennen ens kesän loppuu  
kaivan metsistä keräämistäni muoviroskista tehdyt siipeni säilöstä
meen lintujen lentokentälle kysymään sukulaisiltani joutsenilta, jos
voisin tulla mukaan matkalle Lintukotoon

lähtöä edeltävänä iltana kapuan kaupungin
korkeimman talon katon reunalle kattomaan   
viimesen kerran yli rakkaan ja masentavan lähiömaiseman
räpyttelen siipiäni ja rääyn IHMISKUNTA OLI MIELIPUOLI
                                            HYPPÄS KATOLTA JA KUOLI
                                            IHMIIS-KUNTAAA
                                            NÄNÄNÄNÄNÄNÄNÄnäää
ja sitt mä hyppään,
kaikki päättyy viel hyvin
turha toivo    ihmisyyden ydin.

muoviset siivet mun selässä
ehitkö emo näkemään ensipyrähdystä?
esivanhemmat taputtaa olalle vai onks se tuuli?
ei, mun on pakko tuntee niiden tekevän niin etten
kuvittelis muuttuneeni hulluksi   kuunneltuani vuosii niiden kuiskauksii
tarkemmin ku heikkojen signaaleiden surinointia tai megatrendien surutulitusta

shamaanirummun tahti kiihtyy vasemman rinnan alla
veri kohisee suonten koskissa vapaana mä,
räjäytin padot ja voimalat: Haistakaa paska virtavalta!
jos katot silmiin, näät etten voi ees enää yrittää peittää mitä pulppuaa pinnan alla,
nää pronssiset karhunhammasgrilssit suussani ei oo mikään vitsi
mä purin kalterit ja ketjut rikki, irti
rouskutin pirstaleiksi ettei mua enää saatais kiinni
koska vankilasta voi vapautua mutta pään sisänen lintuhäkki
tekee kaikista lopulta oman vankeutensa romantisoijia, siks
olkoon mieli puhuri aarnimetsässä, koskematon tunturijärvi
suonsilmän läpitunkeva katse ja lumituiskussa villisti rakastelevat hiutaleet

mut eihän ne joutsenet huoli matkaan mua
kysyy mitä siellä tekisin muka –
ja niin, muovisine siipineniki   oon vaa linnun irvikuva   
ja nimenomaan,

mut matkalle on päästävä,
mä lennän Lintukotoon pääni sisällä
ja yritän tuoda mukanani lämpöä lempenä
palatessani keväällä



(Kirjoitettu vuoden 2016 Poetry Slamin EM-kilpailuihin, annettuna teemana "Utopia".)

31.7.2014

(nimetön)

sinä et ole eilisen teeren poika
istuit toissapäivänä kolmantena aitavariksena
viikko sitten synnyit oksalle pyyksi

kolmesataa kiertoa sitten olit käpytikka
nakutit pesän uhripuuhun
tasan tuhat kiertoa sitten olit suojeluslintu
naaras merikotka
kuvasi tatuoitu shamaanin tumman tukan alle niskaan,
ensimmäisellä matkalla aliseen toinen pääsi tippui.
takaisin keskisen rannalla
siirtolohkareen kokoinen muna
josta kuoriudut vielä jonain päivänä

30.4.2013

(nimetön)

sinulla on syyllisen siivet
kuulemma olet ne ansainnut - varisevat höyhenet
mukisematta
onhan selvä ettei tuollaista sanota syyttä

päivisin yksin kotona mietit voi-
sitko täyttää höyhenilläsi hänen tyynynsä
jos hyvät yöunet pehmentäisi,
arki iltapäivisin: siivet pois
nehän kasvaa aina takaisin
ja iltapäivällä irtoavat kuitenkin
mutta jäät miettimään mitä sitten irtoaisi

mulla oli joskus siivet joil ei voinu lentää
ei suojautua sateelta niiden alle, ei lehytellä kuumana kesäpäivänä
oli höyheniä pään sisällä, pieniä luita aivoissa
jotka ei koskaan asettunu paikoilleen

valtava tarve ymmärtää        tulla ymmärretyksi



teimmekö itsestämme maalitauluja?
pam
pam
ja
vielä yksi kaikumaan korviin
aina pitää mielessä virheensä
että tarpeeksi raskaasti kantaa syyllisyytensä,
en tiedä onko nyt pyyntikausi
ei kai pitäisi kiinnostakaan

tunne viha
tunne katkeruus, pahoinvointi
tunne ymmärtämättömyys
suhteutumattomuus ja oikeudenmukaisuus


vaikka olisitkin lintu  
                              siipesi olisivat liikaa

niin,

liikaa





taivas on Täynnä.

30.12.2012

arvoitus

näit aamulla enteen
valkoinen kyyhky lensi korkealla
törmäsi lentokoneeseen

25.11.2012

Yläilmoista

sinä olet lintu
mutta et tunne nokkaasi  näe siipiäsi
maassa olevasta pesästä (joka on korkeuksissa)
ahdistat muita olemaan pahoillaan olemassaolostaan
kuin valtava nyrkki lyömässä tervetullutta yllätysvierasta

sydämesi
niin nuiva ja kuiva
suonissasi virtaa hiekkaa, et
huomaa ikinä itkeväsi
sinulla on vain hiekkaa silmissä

                           siksi ne tippuvat päästäsi


et tunne häpeää
vain ahdistusta

luit kaikki maailman kirjat
oppimatta mitään elämästä
tunnet siipiesi luut kuin suoraan anatomian oppikirjasta
tiedät eri käyttötarkoitukset kuin kokki kattilan sillä
erotuksella että et ole ikinä
edes keittänyt puuroa
saatika perunoita


et ole ikinä laulanut
vain raakkunut räkättänyt rääkynyt
jos kysyisi syitä
vastaisit koko maailma miinus sinä

käännyit väärään suuntaan ensilennolla
ja syytät maan vetovoimaa epäoikeudenmukaisuudesta