Lietkö siellä vielä

lietkö siellä vielä

katulampun katveessa
valokuvun suojasta henkihievereiset kärpäset katsoo
ojan vieressä heinäsirkat sirittää surusäveltä

lietkö siellä vielä

selälläsi
vatsa revittynä auki
naakat nokat kiiltäen katulampun oranssia
veren liimaama tukka poskessa
nenä vinossa silmät apposen auki,
ympärillä leviää kirkas yö
katsot taivasta
kuin et voisi katsoa

lietkö siellä vielä

kaula, silmät, ranteet, mustina
housut revittynä
peppu paljaana

ei, et ole siellä enää,

missä lienet?

sammuneen katulampun alla vain
verilammikko
lakaistut jalanjäljet
kuivat lehdet lentävät tuulen mukana tyhjyyteen

kliseisesti jään kaipaamaan,


missä


lienet?


katsoin sitä kaikkea kuusikon varjoista
poistuin tekijän kanssa samaa matkaa,
isona saan puukon
jolla vatsasi revittiin auki ja
yhtä vahvat kädet jotka sitä käyttivät

isä sanoo
että minusta voi tulla mitä vain
presidentti, tiedemies, kirjailija
pappi, sotilas, haudankaivaja

minä sanoin isälle että ehkä minusta
ei tule yhtään mitään
ja isä vastasi
"niin minäkin joskus ajattelin itsestäni"

Yöllinen keskustelu, osa 2

Yömyssyn aikaan jatkettujen ajatusten jatkoilla

olohuoneen sohvalla höyryävät kupit kädessä yhden kynttilän valossa keittiössä parvekkeella tupakan savun katveessa

keskustelivat hampaiden koloihin jääneillä sanoilla nielaistuilla kielillä hikisin huulin he olivat
ja he olivat



ja sitten he olivat
kiitollisia
harvassa ne joiden kanssa voi keskustella noin