30.4.2013

(nimetön)

sinulla on syyllisen siivet
kuulemma olet ne ansainnut - varisevat höyhenet
mukisematta
onhan selvä ettei tuollaista sanota syyttä

päivisin yksin kotona mietit voi-
sitko täyttää höyhenilläsi hänen tyynynsä
jos hyvät yöunet pehmentäisi,
arki iltapäivisin: siivet pois
nehän kasvaa aina takaisin
ja iltapäivällä irtoavat kuitenkin
mutta jäät miettimään mitä sitten irtoaisi

mulla oli joskus siivet joil ei voinu lentää
ei suojautua sateelta niiden alle, ei lehytellä kuumana kesäpäivänä
oli höyheniä pään sisällä, pieniä luita aivoissa
jotka ei koskaan asettunu paikoilleen

valtava tarve ymmärtää        tulla ymmärretyksi



teimmekö itsestämme maalitauluja?
pam
pam
ja
vielä yksi kaikumaan korviin
aina pitää mielessä virheensä
että tarpeeksi raskaasti kantaa syyllisyytensä,
en tiedä onko nyt pyyntikausi
ei kai pitäisi kiinnostakaan

tunne viha
tunne katkeruus, pahoinvointi
tunne ymmärtämättömyys
suhteutumattomuus ja oikeudenmukaisuus


vaikka olisitkin lintu  
                              siipesi olisivat liikaa

niin,

liikaa





taivas on Täynnä.

(nimetön)

puin päälleni mustat sukat
mustat bokserit mustan t-paidan
mustat housut mustan hupparin,
tuu nyt koskemaan mua liituvalhekäsillä



katsot syvälle sinisiin silmiin
aallokon keskellä lautan päällä poika vilkuttaa vieläkin ilman paitaa
sanot sen jälkeen: Katso

sun vaatteet kuoriutuu suruvaipastaan.





Ja toden totta
iho rahisee alas mannerlaattoina
vedän päähän mustan kommandopipon
mustat kumihanskat käsiin mustat maiharit ja mustat aurinkolasit,
ihan turhaan käännät päivää yöksi
tyynnytät vesiä

mä oon käärme