kirjottamisesta

kirjotan ku oon lähdössä, kirjotan ku palaan
ku taas pakkaan kamat ja jatkan matkaa
kirjotan periltä  et oon vielä puolimatkantiellä
kirjotan ku sattuu niin ettei sil oo sanoja, ku oon niin kiitollinen et sitä on mahotonta osottaa
ku yritän ymmärtää ku yritän ylittää ymmärrystä ku yritän pyrkiä hyvään ku pyrin pysähtymään ku pyrin hyväksymään

kirjotan ku en osaa avata suuta mut on saatava sanottua
ettei sydän pakahdu halvaannu pakastu
kirjotan  ku oon saanu suuni avattuu mutten puettuu ajatuksiini oikeiksi sanoiksi
kirjotan ku oon niin pahoillani ettei saa sanottuu
eikä oikein haluis kirjottaakaa

kirjotan ku haluisin syleillä maailmaa mut kädet ei oo tarpeeks pitkät
kirjotan kohti aamuu, ei et aika kuluis
yö virtaa musteesee, löytää syvällisempiä sanoja
ku päivänvalo se ei valita virheist joit kirjotan et oppisin niistä
muistaakseni kuinka oon ollu ja kääntyny
kirjotan vikat sanat viel ku kaikki on päättyny, kirjotan
ku oon kirjottamiseen päätyny
enkä enää oikein osaa muutakaan senkää vertaa

kirjotan ku kaipaan syliä
ku kaipaan sylistä
ku kaipaan sylissä

kirjotan ku kaipaan lempee, rakkautta
kirjotan ku tarvisin halausta
ja ku tarviin suhteutusta
ku pelkään
et pitäs taas alottaa kaikki alusta, kirjotan
ja alotan kesken tarinan ku pahimmat ylämäet on jo kavuttu
ja ku silmät painuu kii nii en enää kirjota
oon riittävästi sillä kertaa sanonu, nään unta kirjottamisesta
herätessä   kirjotan taas
saadakseni kaiken alkamaan, saadakseni itseni jakamaan jaksamaan mä kirjotan
huonosti rumasti likasesti, kauniisti vihasesti pikasesti hitaasti
yli ali kierosti suoraan  vinoja pinoja papereita lattialla
kirjotan niin et jään kisas vikaksi niin et paperi mut sisäänsä imaisi
kirjotan niin et käteen sattuu nii et unohan mitä oon kirjottanu
sit voin sanoo taas kaiken uudestaa, muuttaa näkökulmaa
kirjotan vaik se ois turhaa vaik kaikki mitä sanon ois tuubaa
nii mä kirjotan ja toivon et löytyy orkesteri
kirjotan vaikka ongelmistani
niin ku et mul on kiikarit
joil näkee aina auringonlaskun

kirjotan vaik ois taivas kattona ja sänky matto vaa
kirjotan pitääkseni itteni hengissä kirjotan itteni kenkiin kengistä penkkiin penkistä
henkiin hengiltä kirjotan ku oon hengissä kirjotan ku on pakko niin ku on pakko hengittää
kirjotan kotona ystävällä junassa bussissa, kirjotan vihkoon kirjaan tietokoneelle tarkastusmaksun taa
kirjotan käteen ku tavataan selkään ku halataan huuliin ku suudellaan
kirjotan ku on pakko ja vastuu
niin ku siivetön lentokone jonka on tehtävä pakkolasku

Yöllinen keskustelu, osa 2

Yömyssyn aikaan jatkettujen ajatusten jatkoilla

olohuoneen sohvalla höyryävät kupit kädessä yhden kynttilän valossa keittiössä parvekkeella tupakan savun katveessa

keskustelivat hampaiden koloihin jääneillä sanoilla nielaistuilla kielillä hikisin huulin he olivat
ja he olivat



ja sitten he olivat
kiitollisia
harvassa ne joiden kanssa voi keskustella noin

(nimetön)

juoksen itteni läkähdyksiin vikaan bussiin ku en aiempiin ehtiny
tai en
ootan aamun ekaa steissillä kaks ja puol tuntii vaik yö jonku venäläisen mamman kaa ois maksanu vaa kolmesataah
vikan bissen loput annan vähän ku vahingos kuurolle miehelle joka pummas rahaa
poltan liian monta tupakkaa ja heitän ala-ikäsille pari
koska fakit, ne näytti silt et niil on ehkä elämäs vähä pahempiiki ongelmia
jos mul ois enemmän fyrkkaa oisin heittäny perää teltat
pari päivää skutsis ratkasee jo monta ongelmaa
varsinki jos unohtaa ottaa ruuat mukaa

ku lopulta pääsen nousee junaa paan laput korville kuuntelen musaa
vaihdan kappaletta tiuhaan usein palaan samaan ikkunasta kattelen haikeena et millon
tää juna lähtee






















vihdoin kotoasemalta kävelemässä himaan
iso risteys just ennen kävelykatuu
vastaan tulee susi