Lumivaimo

ehkä olen sekaisin lopputalvesta
pihalla lumivaimon kanssa
puhumassa menneistä intiaanikesistä
suunnittelemassa tulevia
pakettimatkoja etelämmäs,
kysyn siltä
pysyisitkö vierellä
öinä kun lakanat muuttuvat liisteriksi
kun halvan hotellihuoneen ilmanvaihto pragaa
eikä auki olevasta ikkunasta
saavu kuin siestalta myöhästyneitä tuulahduksia
(minibaarikin on irrotettu seinästä)
lupaan tarjota jääsmoothien aamulla
                                               illalla jäätelöt rantabaarissa
pyytää tarjoilijalta hänen drinkkiinsä lisää jäitä (jota juo jo jäisestä lasista)
ja tiedän, olen halpamainen:
ostaisin meille vielä toiset   ehkä kolmannetkin
sulattaakseni viimeisetkin jäiden rippeet
mutta muistutan myös:
en koskaan puhu lämpimikseni

(nimetön)

Alussa oli ajatus sanasta
sitten sana
sitten sanan uudelleenarviointi

sitten joko uusi sana
sen uudelleenarviointi
jne. jne.
tai sitten seuraava sana
kaksin kaunihimpi mutta kolmatta tavoitellaan
meille ei riitä mikään! mennään kuuteen seitsemään
yhdeksään yhteentoista kolmeentoista kaksikymmentäyksi
neljäkymmentäkaksi! Ja vielä toistetaan monta kertaa kaikki!
Syntyi sanoista ajatuksia
tarkkaan valittuja tarkoituksia
analyysin ytimessä vaihtoehdon vierellä mysteeri
löytyykö kaiken takaa joku systeemi
sopiiko aamuhymysi kultaiseen leikkaukseen
ympyrä sulkeutuu pii pilkkeenä silmässä
Pohjantähti pilkistää sopivasta kirjaimenkolosta kun on aika kylvää

Aluksi oli sanaton sopimus
sitten tulivat sanat   kietoutuivat käsiin
hymykuoppien kaarteisiin   sinkoilivat päämäärättömästi
lupasivat vannoivat uhraisivat vaikka
kaiken,

niin tuli puumerkille tarve
sitä ennen pelkistetty   ihan muutama rivinen
selkeä sopimus mustaa valkoisella
ruksi ja nimenselvennös
myöhemmin vielä etuoikeutetuilta
sormenjälki   sylki- ja verinäyte
grafologi analysoi luotettavuuden joka on kirjoitettu kiveen
(tähdet ovat jo täynnä),
sitten kirjoitettiin jo viisi A4:sta
molemminpuolin
pian mapillinen allekirjoitettava
ennen kuin sai ilmaista kenellekään
minä niin pidän sinusta