tunsin kerran tyypin joka piti kovasti
kahvikupistaan
se oli hänen ainoa kahvikuppinsa
hän ei välittänyt kahvista tai
teestä tai kaakaosta tai lämpimästä mehusta
puhallellen pölyhiukkasia päältään
se vain seisoa nökötti astiakaapissa
kerran kysyin että voinko keittää
erityislaatuista teetä jota olin tuonut tuliaisena
hän nyökkäsi ja keittelin veden
kun olin kaatamassa vettä siihen
kuppiin hän syöksyi paikalle
raivostuen nappasi kupin pöydältä ja
asetti sen takaisin samalle paikalle kaappiin samaan asentoon
totesi että on vain hyvä tietää
että se on siellä jos vaikka joskus tarvitsen sitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti