Muista aina

Muista aina
synkimmänkin pilven takana
loistaa Aurinko
raskaan sadekuuron
jälkeen loistaa Aurinko,
kimaltelee kyynelissä niin koivun
kuin ihmisen
ruohonkorren päässä pisara
hyvin tietää sen,
vaan ihminen helposti
kaiken pimeän itsellensä omii
ei muista että musta
niin monen värin kanssa yhteen sopii
niin monen värin kanssa
hyväksemme toimii

Muista aina
synkimmänkin pilven takana
voi olla vielä synkempi pilvi
mutta muista aina
senkin takana
loistaa Aurinko silti

Taskuista (5)

Minulla on myös salainen tasku,
(en tietenkään kerro missä)
siellä on syvien mietteiden metsikkö, keskeneräisten ajatusten arkisto
tuulesta temmattujen ideoiden tyhjiötila,
siellä on pyhien salaisuuksien kammio
siellä on epäpyhien salaisuuksien kammio
siellä on paljon luottoa minua kohtaan
ripaus pelkuruutta jota tunnen itseäni kohtaan
siellä on arvoituksia joita heittelen kuultavaksi
mutta vastauksia paljastan harvemmalle
jos koskaan,
ja ihan taskun pohjalla
on musta nukkapallo
joka pienenee päivä päivältä
muttei koskaan katoa kokonaan

Taskuista (3)

Taskun pohjalla vaan kilisee
kilisee euron kolikkoja
kilisee kilisee
kilisee euron kolikkoja

kun kävelen ohi,
katusoittaja alkaa vinguttamaan haitariaan lujempaa
euron juusto koittaa repiä
ravintoarvoltaan kehnokuntoisia ruokia tarjoavaan ravintolaan
pankin ovelta
hyvän- mutta tylsännäköinen pankkivirkailija huutelee perään
sijoitusmahdollisuuksia
feissaajat melkein repivät minut palasiksi eri suuntiin:
toinen käsi lasten oikeuksille toinen unohdetuille veteraaneille
ja ympäristö, niin unohdettu ympäristö, nappaa molemmasta jalasta kiinni

en minä teitä voi auttaa, en tänään, en sillä tavalla kuin toivotte

käyn esiintymässä enkä saa siitä rahaa
eurolla saa jo melkein tofu-paketin
pankista ajattelin nostaa loputkin rahat
eikä minun tapani pelastaa maailmaa ole
maksaa rahaa hierarkisille organisaatioille
jotka käyttävät puolet tuloistaan mainoskampanjaan
jolla kerätään lisää rahaa
seuraavaan mainoskampanjaan

joten kävelen ymmärtävästi hymyillen ohi
toivotan hyvää jatkoa
ja taskun pohjalla kilisee
kilisee euron kolikkoja
kilisee kilisee,
niitä on kaksi,
kolmannen vippasin kaverille kuudenteen kaljaan
(viides tunsi olonsa yksinäiseksi
ja kaveri erosi juuri tyttöystävästään)
ja nämä kaksi
heitän ostarilla silmät kiinni ilmaan
toivoen etten kuule niiden kilahtavan katuun

Herääminen

hän soitti kuin valo

luolan perukoille ilotuliteaariaa

silmälappujensa alle mörökölli kuuli

päättäen hieman kurkistaa

”Ooh…”, hän sanoi

hän sanoi: ”Oooh!”

nousi ylös ja polki silmälappuja jaloillaan

”En muistanutkaan kuinka upeaa musiikki on.”

Ja hän alkoi taputtaa

pölyrihmastot varisivat hänen tassuistaan

hänen korvistaan kuului onnen parahduksia

silmissä tähtisadetikkuja

mörökölli tanssi

kun musiikki lakkasi

mörökölli pysähtyi ensimmäistä

kertaa ihmettelemään kuka siellä soitti

viimeisten sävelten kaikujen kimpoillessa luolan seinämistä

hän lähti kohti luolan suuaukkoa

ulkona paistoi aurinko,

huomasi mörökölli kun vaivihkaa kurkisti luolasta