lietkö siellä vielä
katulampun katveessa
valokuvun suojasta henkihievereiset kärpäset katsoo
ojan vieressä heinäsirkat sirittää surusäveltä
lietkö siellä vielä
selälläsi
vatsa revittynä auki
naakat nokat kiiltäen katulampun oranssia
veren liimaama tukka poskessa
nenä vinossa silmät apposen auki,
ympärillä leviää kirkas yö
katsot taivasta
kuin et voisi katsoa
lietkö siellä vielä
kaula, silmät, ranteet, mustina
housut revittynä
peppu paljaana
ei, et ole siellä enää,
missä lienet?
sammuneen katulampun alla vain
verilammikko
lakaistut jalanjäljet
kuivat lehdet lentävät tuulen mukana tyhjyyteen
kliseisesti jään kaipaamaan,
missä
lienet?
katsoin sitä kaikkea kuusikon varjoista
poistuin tekijän kanssa samaa matkaa,
isona saan puukon
jolla vatsasi revittiin auki ja
yhtä vahvat kädet jotka sitä käyttivät
isä sanoo
että minusta voi tulla mitä vain
presidentti, tiedemies, kirjailija
pappi, sotilas, haudankaivaja
minä sanoin isälle että ehkä minusta
ei tule yhtään mitään
ja isä vastasi
"niin minäkin joskus ajattelin itsestäni"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti