11.4.2015

Vaikka kaikki aina sano


ilmojen viiletessä
ei me osata vetää lapasia käsiin
pelkät farkut jalassa paukkupakkasilla
sohjossa kahlataan tennareissa,
pipo juurtunut hattuhyllyyn, siunataan hiljaa
sitä joka keksi hupun. Ja kirotaan kovaan ääneen niitä jotka keksi
ostaa Suomeen italialaisia junia

Villasukkia pantataan siihen asti
että pikkuvarpaat joudutaan amputoimaan
niin kuin kesällä: aurinkorasva astuu kuvioihin
samana päivänä melanooma-diagnoosin kanssa.
Opeteltiin uimaan ja ruvettiin raittiiksi
hukuttuamme juhannuksena
ja vaikka sen järkikin sanoo että
ei saa ajaa autoa humalassa tai huumepäissänsä
niin meidän piti ensin kaikkien
perjantain ja lauantain välisenä yönä matkalla
baarista kotiin ajaa jonkun sukulaisen päältä,
ennen kuin tajuttiin tilata taksi.

Ei ennen kuin jäätiin mökkitiellä auton alle
ja halvaannuttiin kaulasta alaspäin
käytetty heijastimia
enää ei edes tarvitse yrittää muistaa ehkäisyä.
Ja ennen kuin paljain jaloin puutarhahommissa nasahti
vaarin vanha lapio kiven kautta jalkapöytään
jäykkäkouristusrokotuksen uusimatta jättäminen oli tosi hyvää
kapinointia ylikansallisia lääkeyhtiöitä vastaan
                                                                  samalla tajuttiin miksi meidän lapset saivat
                                                                  aivokalvontulehduksen


Ja vaikka kaikki aina sano
että tulella ei saa leikkiä
niin eihän me tajuttu lopettaa
ennen ku koko maailma palo


ja vaikka kaikki aino sano
ettei saa pyytää apua turhaan
eihän me enää tajuttu auttaa
vaikka sitä pyydettiin syystä

ja vaikka omatunto koputti oveen
uhkas tulla sen läpi
me vaan vilkuiltiin sitä ovisilmistö
kurkuttiin verhojen takaa,
toivottiin että se kuvittelis
ettei me olla kotona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti