23.9.2016

(nimetön)


Näin kevään koittaessa sit ei vain muista ain tai uskalla luottaa
luikkaihin liejuisiin teihin, ja lätäköt kaarnalaivojen valtameriä.
Hieroa luitani yhteen jos lämpö karkaa, kolautan
päähän sitä joka harmaaseen aivomassaan virittelee ansalankaa,
luuvitosen sijaan siis tuntukoon sääriluuni kultainen keskitie
eikä saa polttohautausta rotjake, raahaan Virnamäelle tuttuun paikkaan
tungen kiven kuppiin ja toiseen jätän femman setelin.
Tulkoon hyvä sato: kiperää kyseenalaistamista, seesteistä tolkkua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti