Kaunis, upee, loistat (audio)

Kaunis, upee, loistat

Sä oot kaunis oot upee sä loistat

sisälläs tuhansia aurinkoja sä oot miljoona täyttä kuuta,

suonet valokaapelia  sydän fuusiovoimala  

keuhkot uunina kierrättää tulta joka polttaa murheisimmankin murheen.

Sormes soihtuja, kasvoissas kaks majakkaa

tukkas vapaana syysiltana meren rannalla kokko,

kuulijan ihokarvat palo karrelle sanoessas ensimmäisen sanas

Lähtiessä kiipeemää selkärankas valoportaita ylöspäin

löytää lopulta kirkkauden joka lupaa kehitellä jokaseen ongelmaan ratkasun tai

ainaki yrittää

Mut et aina pysty olemaan se kaunis upee loistava sinä

ei aina ees annettu tilaisuutta, saati kannustusta,

sen sijaan niin monta kertaa oot kuullu

”Älä kyde älä pala älä roihua älä loista

sun liekkis ei mahdu tänne pidä tules poissa!

Älä ole noin kirkas

älä

ole

valo-

olento”

Ja sulle sanottiin että ”Ei!

Älä! Ei noin saa tehä! Käyttäydy toi ei oo sopivaa häpeä!”

Ja usein kysyessä perusteluja sai vastaukseks vaa ylimielisyyttä

”Mikä sus on vikana! Mikä mus on vikana!

Et mul on tollanen lapsi ja niit on vielä kaksi

enhän mä tällasta ansaitsis herrani!”

tai sit ne vastaukset vaa   vaelsi katseena   

jonneki harmaan taivaanrannan taa

”Älä kyde

älä pala

älä roihua

älä loista,

sun liekkis ei mahdu tänne pidä tules poissa

älä ole noin kirkas  älä  ole  valo-olento.”

Ja myöhemmin sait kuulla että ”Oot omituinen

sul on outo mielikuvitus oot sairas

et pääse mukaa, et kuulu tänne, et oo enää ystävämme

väistä! oot mun tiellä, siirry! istut vääräl paikal, se on varattu!

laiska ku masentunu, ADHD ku pirtee

ei pojat saa itkeä ei tytöt riehua, oot sä ylipäätään tyttö vai poika?

Hörökorvat, yhteenkasvaneet kulmakarvat ja kaiken lisäks epärehellinen naama ja löysä kädenpuristus

hampaat on vinossa ja näkö on huono nenä on kuono ja otsa on rypyssä

kotsa on lytyssä ja takki on vanha ja mitäh  eksä oo ees ajanu kainalokarvojas!”

Niin se sun kauneus, upeus ja loisto muuttu matkalla rumaks, epäsopivaks

et muka kelpaa sellasena ku oot. Mutta ku sä oot kaunis sä oot upee sä loistat

sä oot kaunis sä oot upee sä loistat

ja mä en lopeta tän sanomista ennen ku tätä itelles peilin edessä toistat:

Sä oot kaunis sä oot upee sä loistat.

Sun sisällä on sellanen tuli  että antaessas sen palaa vapaasti

epävarmanakin lepattaen ujosti – oot kaunis oot upee sä loistat.

Sun sisällä on sellanen lämpö että antaessas sen levitä vapaasti

epävarmanakin syleillä ujosti – oot kaunis oot upee sä loistat.

Sun sisällä on sellanen kirkkaus että pyydän:

loistasit vapaasti, epävarmanakin avaisit itsesi

oot niin kaunis, niin upee, sä loistat.