4.3.2011

9. veisit mut kotiin

miks heräsin juuri taas silmänräpäyksen jälkee
"jätä jo ne jätteet", sanoin ku olin viemässä roskia ulos
ja kysyin "ooksä, ooksä ihan kunnos" no matalapaine itsetunnos
runnotturuhjottu olo, kavallettu vasemmast rinnast
koko aamu lakasua, hiuksia lattialla maatuu
saasaasattuu ja pitää tuntua myös
kanna päivä yös, jää pois päivätyöst, jätä sääli,
se edellinen oli kurja yritys jää anteeksi jää
jäässä pyörän lukko, kaksi yötä pakkasessa palelee
voisin jäädä anelemaan että veisit mut kotiin
kahden paikkeilla yöllä.

yksinäiset vielä valveilla, yksin, ikuisuuskysymyksin.

ikävä palaa, takassa tuli nostalgiaa
ostaa voi kivaa, pienentää ivaa, hiljaa
hiivitään, mä, löysinks mä mun päätteen?
taas epäilevän saattueen koko ajan vanhauusi unohdus
mielikuva päivällisestä pelkkiä perunoita
jauhaa lihaa, jauhaa lihaa
halutaan lisää tilaa hengittää rakkaudesta
huonot kliseet iltaa pilaa, sananjalka kamppaa sijaa
riemastuttaa iha vaa kohtalon riistämätön hunaja
mut ku mäki nään mitä kasvoista kuvajat
silmäkujan kaarteessa betonikukan, kun asfaltoitua metsikköä
lupailivat neuvokyltit, turvaksi.
hamana aikana niihin upotettu vähän mitä sattuu
siks joskus päätyy minne sattuu.

neurologin luota hypin rappusia alas
junasta pää tärisee, värisee lehtiä puista alas
juuria puristaa kaksi kättä, yy-yy-ymmärränkö tätäkään
hävettääkö myöntää käymässä vastoin tai myötä
mi-miimikoimista parvekkeesta puutarhaa
ti-tiirikoimassa kotiinsa sitten sisään, kuu parka
joutuu näkemään ihan liikaa
pitäs mennä johki vuorelle ringissä pyörimään maailmalle lisää puhtia
hupsuja tuskia, ruskia, mustia silmiä hissinpeilistä tuijottaa
hei, missä ihmeen kerroksessa mun pitää pois jäädä
ku kaikkial näyttää nyt ihan samalta täällä

___

lienee levyn ainoa kappale, jota oon alkanu kirjottamaan samalla, kun tein biittiä. vuoden 2008 alussa koko yön valvoneena eka verse. toka vähän myöhemmin bussissa työmatkalla ja vikasta ei muistikuvaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti