23.11.2016

(nimetön)



meen metsikköön karkuun ihmisiä mä
kuvittelen olevani lähempänä kallion päällä asuvaa
vekkulia käkkärämäntyä kallion juurella bostailevaa ylpeetä kuusta mä
heitän niille femmat   kysyn miten menee, kuis kukkuu, hyvinks havisee
petyn joka kerta jos ne ei vastaa ja tahtoisin mennä isoimman loveen
pyytää anteeksi jäädä sinne äläkä käsitä väärin mä
pidän elämästäni kyllä
mutta kieltämättä pettymykset uusien ihmisten kohtaamisessa saa
pohtimaan miksen voinu syntyä puuksi
tai ekstrovertiksi

siirrän epämukavuusalueen jalkojes alle
katotaan kui paljon sä opit pitämään suosta
oon rämpiny  virvatulet kiinni ja arvaa
saappaat katos ja sormet palo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti