4.3.2011

2. lentokala

kauniita olivat sanat toisten suusta sanottuna,
kielenkärjellä siroiksi hiottuja
mielessä palasiksi hajotettuna, piti kauan kadotettua
jonka piti pölyn läpi paistaa
raaoistakin jotain joka kestää vaik silt ruumiin raiskaa
mut rumia oli lauseet, ei uskaltanu niitä ite kuulla
karkeina vailla sileää, jonka vierellä pystyisi sietämään,
oli jaloista karvat vietävä.
tien pientareella ei nähny partaterien sukeltavan metsään
mut sääriä pakkanen puhutteli, niin kai oli sit pakko lentää
kohmeiset siivet rapisivat kun kuiski hädän hetkeä
jalat petti alta, kun luulivat tämän tehneensä
sydän ennen niin pehmeetä, nyt vain pelkkä elin
ja koska pelkäsi selin, lähti lentoon selkäevin

lintujen keskellä on lentokala
ojenna sille suukko, se syö sulta huulet
kun lentokalan siipien läiskähdyksen äänen kuulet
huuda äänijänteet tules, mitäs pirua sä tänne tulet!

turha on pinta jossa luodaan kaikki aallot raajojen pärskähdyksin
tai vesii kohti hengittävä saa tutan, joka kiroo: Aion pärjää yksin!
taivaan salamavalon välähdyksin pyrin täyttämään tän diskon
jonka ainoossa pimeessä nurkassa istuin ja muiden tympeillä katseilla itseäni viskoin
sukkien kadonneet paritki itteeni kiskoin ja mietin: miksei ne sovi mun käsiin!
voivoi parkaa, kaikki on liian rankkaa,
uin kun näin rannassa valomerkkien kangastuksia
näin ladut liukkaana, käsilläni kannoin suksia
majakan valo tarttu silmieni kalvojen verkkoon
hämähäkki söi saaliin, mut ku sen silmät olivat niin surullisia

lintujen keskellä on lentokala
ojenna sille suukko, se syö sulta huulet
kun lentokalan siipien läiskähdyksen äänen kuulet
huuda äänijänteet tules, mitäs pirua sä tänne tulet?

jäänee silti viimenen puheenvuoro sanoihin jotka ei tarkota mitään
lauseisiin, joil ei yritetä sanoo mitään mitä muka pitää
kopioidaha vois, katsella ilmeist mikä helposti kuullaan kauniina
valmistautuu etukäteen ja myhäillä kuka kauneiten laulaa kilpaa
taas tunne siit ettei kukaan kuule johtuu siit ettei osaa puhua
iloista suruja, aamupalaks ahmiin mahanpuruja
päässä harmaita huhuja, koska mustia on valheet
pelasta maailma ku itelles oot tehny valkeesta kahleet
ei riitä rahkeet ei riitä alkeet, ei selityksii tartte
ei haluu mennä poikki mut vähitellen halkeilee
ällöttävää on veri, jonka saa haavoistaan noroamaan
koska se valuu vain kun sydän ei ollut kotonansa

lintujen keskellä on lentokala
ojenna sille suukko, se syö sulta huulet
kun lentokalan siipien läiskähdyksen äänen kuulet
huuda äänijänteet tules, mitäs pirua sä tänne tulet!

___

lentokala on levyn teksteistä vanhin, syntyi syksyllä 2006 asuessani Espoossa. melko poikkeuksellisesti koko laulu yhdeltä istumalta. tähän oli tosi vaikea löytää taustaa. jonain päivänä löysin arkistoista tuon elin tekemän pohjan ja palaset loksahtelivat kohdalleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti