4.3.2011

10. palohälytin

oon kyllästyny, kyllästetty puhumaan menneist päivist
ei huolen huone pala, ei ovea kokonaan koskaan kiinni läimitä
kii, näinks mä tuol jotain palomiehii kiipeemäs kellonviisareilla vai
kellost patterit irti ei ois normatiivista kai
fiilis siis tunnelma siis valaistus lienee siis vesinen
ajan henkinen, nykystressien ja sielun laman keskonen,
varrella virran lepposen mä en haluu tulevaisuudes hilui rannalt penkoa
saatika tulitikuist toimivii sitä ennen moneen kertaankaan seuloo pois

ois ja ois ja ois - on
olevaisuus ongelmaton, valkoinen kynttilä vain muistohautaamon
ikkunoita kiinni laudatkoon - ei! samaan pystytään jos valoo et koskaan pois veis
lausun runoi tai räppään, jossain horisontis
palohälytintä, päästä hetkeks vesiletku sormist
savua korvan hormissa
savua imetään korvista!
ei mun tarvi mitään todistettavaa
ees letkujenkkaa ku ei vesikää oo mitään omistettavaa
voin tulla muistilappui kämppäs seiniin kiinnittämää paloöljyl
mut emmä mitään ituja nurkissas halua kasvattaa (enpä)
ei tartte naamaa rasvata, tai rasvaamatta tai maata paskana
vaa halpaa ei edes hintaan vastassa
itestäs huoli muista et sais itteäs haaskata
ja koska jokanen on samasta massasta - ihan mitä vaan
kaikki kelpaa mitä oot aivojen nuotion äärel viimeks sytytelly
vaan päässäs tietos kanssa pysytelly, vaan päästä tietos kanssa
pystyn hyvin venyy tunteisiis ku koitan pitää kaikkee arvokkaana
joten arvon laamat, saanko kaataa sylkykuppinne pöydän alle?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti