4.3.2011

1. tien kulmia

toistona, kaikuna teräviä kadunkulmia
ratkoa housuista samoja pulmia
kurjia aamunavauksia yläasteella kuultu ku
paistettu on läpimätää, maistettu käsi märkänä
heitetty roskiin, tongittu takas, pujotettu koukkuun ja käytetty onkivapana.
on ollu onni olla vapaana - märkä uni
niin ku et kaikki vaa tajuis ettei oo okei myydä perushintaa märkää budii
kuvajaiseni on ollu pikimusta vale
ilme löydetty laarista, jonka kyljessä luki ale
kah, ei se oo oravan vaa ihmisen pyörä, ei kurre kottikärryjä työnnä
pitää hyväksyä tyhmyytensä et voi kuvitella fiksuuttaan
tehdä siitä pala, polttaa se, kaikki saavuttama unohtaa ja taas kitkuttaa
kituuttaa ja sitä jaadaa.
mut kyl piruttaa hivuttaa minuuttaa
piirukaa vertaa parempaa suuntaa
jos kuulee soolokuoron päässä joka vaa buuaa

lasti takas ruumaan, lentokone tippuu
pilotti oli vaan takki, hätälaskun päällä lepää varjo
x4

no ohan täs keritty, isoks palloks muilt omia velkoja peritty
valoa etsitty
suon alla pesiytyneenä
eriytyneenä on erityinen mut sama syinen
pahalle ne
seuraukset, vaihdossa toiseenki käteen arpia
jos ois koht vaik kotiuskottava ettei tartteis lisää hankkia
pitää pystyy pystyst tekee skarppia.
on se surullista, säälittävää, ajautuu käsikähmään
ku on luullu näkevänsä vaik on ollu aamul vaa käsis rähmää
sit saa kyynärpäihin asti, hyi saatana
kelaa et oispa piessy paskaks tai tunkenu ihoo lyijyy, hyi saatana
miten pysty nykii hihast, hakee takas pihalt, ei kai voi ku ihailla
siks ymmärrykselle tää vika sippi
pellolle nurkkaan heitetty sirppi, ja rikottu poimuri
kasvakoon vapaana, piikkilanka-aidat päässä takana
emmä oo vampyyri
valkosipulia, valkosipulia

ei teräviä kadunkulmia
padoit sanoit ladoit jalkakäytävät
auttaessas hajotit pohkeet
ja posket itkusta
x2

___

ensimmäinen kerta, kun laulamistani on nauhoitettu... se oli pelottavaa. tämä on tainnut tulla kirjoitetuksi yhdeltä istumalta pitkälti. Jampassa 2008 ellen väärin muista, sängyn päädyssä yöllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti