Mies
päätti kaataa puun kuin
humalainen sovinisti naisen
puun
kutrit huljuivat tuulessa
mies
tarttui niihin kaksin käsin päästi jalat irti maasta
mutta
nainen seisoi edelleen ylväänä, pää pilvien yläpuolella
mies
tunsi voimiensa valuvan alas
pitkin
vasenta lahjetta
nainen
vieritti säälistä mahlakyyneleen joka tahmasi miehen takin ja
vei
tämän ajatukset muualle tuulen paiskatessa hänet puun runkoon
kiinni
eikä
mies päässyt enää irti
Puolipäivää
siinä roikuttuaan kysyi mies:
”No,
joko
pannaan?”
Saapui
syksy
naisen
lehdet varisevat kopisten routaiseen maahan
saapui
kevät
lehdet eivät enää kasvaneet takaisin
saapui
metsuri
repi miehen luurangon irti
hautasi
hattu kainalossa puun juurelle
pilkkoi
puun pillunpäreiksi
mutta
ei vienyt niistä naiselleen ainuttakaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti